Kuudestoistaosatauko

Hola amigos. Viimeisimmät pari viikkoa on ollu aika kiirettä. Java-peliprojektista saatiin alfaversio ulos. Kyseisessä versiossa on siis vain yksi kenttä, mutta pelimekaniikka toimii kuitenkin pääpiirteissään, joten sisällön lisääminen on enää se juttu mikä pitää tehdä. Tuolla versiolla pääsee kuitenkin tuon peliprojektikurssin läpi eli sen puolesta ei tarvi stressata. Shader-kurssin projektista piti palauttaa perjantaihin mennessä väliversio. Tuolla kurssilla ollaan siis oltu melko pihalla, joten oli uskomatonta, että saatiin jonkinlainen ohjelma jopa kasaan. Teoriassa jos tuota saa eteenpäin, niin voi olla jopa kurssi läpi ja silloin kyllä puhutaan ihmeestä. Muutakin palautettavaa oli yllin kyllin, joten vaivaa sai nähdä.

Normaalisti viikonlopun tullessa olisi voinut vähän huokaista, mutta ei tällä kertaa. Oltiin ilmoittauduttu Jarin ja Markun kanssa jo aiemmin Game Jam -nimiseen tapahtumaan, joka järjestetään vuosittain, mutta ensimmäistä kertaa täällä. Tapahtuman ideana on pienessä tiimissä kehittää peli 36 tunnissa annetusta aiheesta. Haastavaa, mutta kiinnostavaa. Joukkueemme oli nimeltään asiaankuulumattomasti, mutta mahtipontisesti Konttisen vasarateatteri. Perjantai-iltana saimme tietää aiheen "Dude, where's my super powers?" eli "Jätkä, missä mun supervoimat?". Tehtiin pientä suunnitelmaa illalla, mutta ei mitään perinpohjaista. Pelin juoni on seuraava: Teräsmieheltä näyttävällä supersankarilla on mennyt ilta pitkäksi kryptoniittijuoman parissa ja seuraavana aamuna särkee päätä. Kuuleman mukaan se lähtisi sillä, millä on tullutkin eli sankari lähtee keräämään lisää kryptoniittia. Pelin ideana on väistellä punaisia kryptoniitteja ja kerätä vihreitä. Peli päätettiin tehdä Microsoftin XNA Frameworkilla. Lyhyesti sanottuna ohjelmointikieli oli C# ja tuo Framework mahdollisti käytännössä sen, että pelilogiikka oli tietyllä tavalla kasassa jo alussa eli aikaa saattoi käyttää muuhun. Tekemistä oli kyllä siltikin riittävästi eli ei tuossa mistään valmiista lähdetty liikkeelle. Bonarina ainoa joka tiesi enemmän XNA:sta oli Markku, joka oli tehnyt yhdelle kurssille pelin sillä. Olin vähän skeptinen alussa, koska 36 tuntia on aika lyhyt aika uuden tekniikan opetteluun, mutta loppujen lopuksi hyvinhän tuo meni.

Lauantaina tuli koodailtua enemmänkin. Aamupäivällä aloitettiin ja yöllä lopeteltiin. Ei tuo kumminkaan mitään hampaat irvessä vääntämistä ollut vaan rentoiluakin oli mukana. Sunnuntaina aloitettiin puolenpäivän pintaan ja ehkä kuuden-seitsemän maissa oli valmista. Tämän jälkeen testailtiin ja sopivasti n. puoli tuntia ennen deadlinea paljastui aika fataali vika, joka jäädytti pelin tietyssä tilanteessa. Haarukoitiin vähän ja jonkinlainen ratkaisu saatiin aikaan eli pitäis olla ihan ok. Joukkueita oli yhteensä seitsemän ja kaikki saivat jotain aikaan. En edes vedä kotiin päin kun sanon että musta meidän peli oli kyllä siitä paremmasta päästä. Oli kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, lyhyt aikaraja asetti haasteita, mutta meillä oli järkevän kokoinen projekti, jonka sai yllättävän kivuttomasti vietyä loppuun. Tästä näette videon pelistä:


Ja tässä tyytyväinen joukkue ryhmäpotretissa:

Viimeiset kouluhommat, joiden deadline oli tämän vuoden puolella, on saatu palautettua eli ihan hyvä fiilis. Huomenna perjantaina lähtee kone Wienistä Suomeen ja 4. tammikuuta takaisin. Joululomalta heitän ehkä jotain päivitystä.

Tämän myötä:
Frohe Weihnachten!

KZ Mauthausen

No niin, ehkä nyt sais aikaseksi kirjoittaa sen blogitekstin runsaat pari viikkoa sitten tapahtuneesta ekskursiosta, mistä oon jo kahdesti maininnut. Olin lukenut aikaisemmin, että Mauthausenissa, ehkä n. 30 kilometriä Linzistä, oli ollut keskitysleiri. Tämä palasi taas myöhemmin mieleen ja ehdotin Jarille ja Markulle vierailua sinne. Lauantaiaamupäivänä lähdettiin läheiseltä Pregartenin juna-asemalta Linziin, josta puolestaan kohti St. Valentinia junalla. Siellä puolestaan junan vaihto paikallisjunaan ja Mauthauseniin. Vaihtoja joutui odottamaan jonkin aikaa ja sen takia matka kesti.

Perillä Mauthausenissa lähdimme suunnistamaan Mauthausen Memorial -kylttien avulla, mutta kuten aiemminkin, tuli tälläkin matkalla yllätyksiä. Olin ymmärtänyt, että St. Valentinin asemalta olisi kävelyä viisi kilometriä tai vaihtoehtoisesti voi mennä junalla. Eiii välttämättä. Myöhemmin selvisi, että ko. matka olikin Mauthausenin aseman ja leirin välinen etäisyys. Onneksi emme tätä silloin tienneet, patikoimme sinnikkäästi, vaikka alkoikin epäilyttämään oikea suunta, kun kyltit loppuivat.

Uurastus kuitenkin palkittiin ja saavuimme leirille sellaiseen aikaan, että aikaa kiertelyynkin vielä oli ennen sulkemisaikaa. Lainaus Wikipediasta: "Alun perin alueella sijainneesta yksittäisestä leiristä Mauthausen laajeni ajan mittaan yhdeksi Saksan hallinnoiman Euroopan suurimmista työleirikomplekseista". Leirin alue oli iso ja ilmeisesti suuri osa työstä tehtiin läheisellä kivilouhoksella. Kassalta saatiin radiopuhelimen oloiset laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan aina tietyissä kohdissa selostuksen. Karu paikkahan tuo oli, siellä on ilmeisesti ollut ihan leirienkin mittapuulla kovat olot. Vankeja on tapettu työllä tai sitten kaasukammiossa. Leiristä ei tosiaan kuultu keneltäkään vaan se löytyi sattumalta, ei tosin sinänsä ihme ettei tuo nyt ensimmäinen puheenaihe ole. Niin ikävää kuin onkin, niin historiaa tuo kuitenkin on siinä missä muukin ja kannatti ehdottomasti käydä.

Pimeys alkoi laskeutua kun lähdettiin kävelemään poispäin. Yllättäen matka oli yhtä pitkä kuin mennessäkin ja alkoi tuntumaan jo jaloissa. Sopivasti junaa sai odottaa vielä tunnin ja alkoi taas tuntumaan, että perille ei tulla pääsemään. Matka meni kuitenkin ongelmitta, aikaa vain kului.

Reissuun meni aikaa, mutta oli vaivan arvoista. Tuommoinen vierailu kumminkin havainnollistaa historiaa, vaikka sitä siltikin on vaikea tajuta. Toivottavasti joku reissu tulee täällä vielä tehtyä ennen kuin loppuu vaihto.

Välitila

Pahoittelen, että on taas kestänyt blogin päivityksessä. Vähän on laiskottanutkin, mutta pääsyy on kouluhommat, jotka ovat vieneet aikaa reippaanlaisesti. Tällä viikollakin on haasteita vähintäänkin kiitettävästi, täytyy toivoa että saa hoidettua ne. En kerro tässä sen pitemmin, tuleva päivitys kertoo ekskursiosta, jonka teimme Markun ja Jarin kanssa pari viikkoa sitten. Seuraava kuva antaa vinkkiä.

Salzburg

Nyt olisi Salzburg koluttu. Aikaa ei montaa päivää ollut, mutta varmaan pääasiat tuli nähtyä. Perjantaina ei ihmeitä tullu tehtyä. Vähän käveltiin illalla kunnes mentin syömään Alter Fuchs -nimiseen paikkaan. Ko. paikka ei ollut mitenkään erityisen hienosteleva, tunnelma oli mukava ja ruoka oli hyvää. Illan annos oli makkaraa ja hapankaalia, kuinka sopivaa. Lauantaina oli vuorossa kaupungin päänähtävyys eli viereisellä vuorella oleva linna. Linnaan noustiin vanhastakaupungista köysiradalla, jossa vaunut eivät kuitenkaan killuneet ilmassa.

Linnasta olisi ollut eri säällä erinomaiset näkymät, mutta vierailua varjosti (heh) sumu. Näinkin näköala oli hieno ja linnassa oli muutakin nähtävää, kuten marionettimuseo ja kiertokäynti, jossa esiteltiin vankityrmää, linnan historiaa ym.
Illallinen nautittiin ravintolassa nimeltä KK, joka oli hieman eri tyylinen kuin edellisen illan paikka. Ravintola oli ikään kuin "hienompi" paikka, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa olisi ajatellut vain, kuinka tästä tukalasta tilanteesta pääsee pois. Ateria oli hyvä. Illan päälle kävin vielä veljen ja vaimonsa kanssa Die Weisse -kievarissa. Paikalla oli omia oluita, joista maistettiin kahta sorttia. Kummastakaan ei löytynyt varsinaista moitittavaa, mutta ei varsinaista kehuttavaakaan. Hieman pliisuja olivat.

Sunnuntain Reiseplanissa oli ulkomaanmatka. Salzburg sijaitsee aivan Saksan rajalla, joten maisemia päätettiin lähteä katsomaan rajalla olevaan Berchtesgadenin kylään. Kylästä oli hienot maisemat sieltä ja päivä oli aurinkoisempi kuin edellinen, joten niistä pystyi myös nauttimaan. Lounas syötiin paikallisessa gasthausissa. Aterialta jäi mieleen strudelit, jotka ovat ikään kuin perunamassasta muotoiltuja palloja, jossa on jotain sisällä. Hyviä olivat. Luin myöhemmin Wikipediasta, että Berchtesgadenilla on historiaa toisen maailmansodan ajalta, kuten mm. Hitlerin Kotkanpesä-asunto.

Näihin nähtävyyksiin voisi olla mielenkiintoista käydä tutustumassa, mutta enpä noista tiennyt eikä oikein ollut aikaakaan varattu niille. Ehkäpä joskus myöhemmin.

Seuraavaksi oli paluu Salzburgiin, jossa käytiin vielä maistamassa sitä aitoa sacherkakkua. En ole tietääkseni epäaitoakaan maistanut, joten en osaa kertoa eroista, mutta maittoi tuokin. Ilta huipentui vielä paikalliseen munkkiluostaripanimoon. Paikassa pystyi ostamaan luostarin omia oluita (märzen ja bock) sekä erilaisia ruoka-annoksia.

Henkisyyttä en aistinut tunnelmassa, mutta ehkä jotain muuta. Suurista saleista ja olutta juovista ihmisistä tuli hieman Oktoberfest mieleen.

Maanantaina päivällä ei ollut kummempaa suunnitelmaa kuin kierrellä kaupungilla. Itsehän siis lähdin puoli kahdelta junalla, joten ei siinä kummempaan oikein ollut intoakaan. Isä ja äiti lähtivät saattelemaan asemalle, josta lippu kouraan ja junaan.

Mukava viikonloppu oli. Hauskahan se oli toki nähdä perhettä ja samalla näki uutta kaupunkiakin. Loppuviikko tuntui koulutehtävien osalta aika ikävältä, mutta yllättävän kivuttomasti meni. Parallelsin eka tehtävästä täydet pongot ja shader-projektisuunnitelmankin sai palautettua! Tämän lisäksi Web applications -tehtävä meni melkein itsestään! Ja peliprojektin eka versio tulee ulos pian! Matkalla sain myös idean ekskursioon, joka Jarin ja Markun kanssa toteutettin, mutta ollaanpa siitä vielä hys-hys. Kerron siitä lisää, seuraavassa bloggauksessa.

Sukujuhlat

Jumalan terve. Viikonlopuksi tuli vähän normaalista poikkeavia suunnitelmia. Perhe tuli Itävaltaan eilen ja lähtee tiistaina. Eilen ja tänään näytin vähän paikkoja Hagenbergissa ja tänään lähdettiin ajamaan kohti Salzburgia. Linzissä pysähdyttiin hetki, mutta nopeastihan tuon matkan ajaa joka tapauksessa. Täällä Salzburgissa majapaikkana on hotelli Mozart, joka sijaitsee aika lailla keskustassa. Ohjelmaakin varmaan löytyy, kuulemma lähellä on jokin munkkiluostari, jossa on panimo, nom nom. Itse varmaan lähden jo maanantaina, koska tiistaina alkaa jo koulu. Ensi viikon lopulla pitäisi vielä pari ikävää koulutehtävää palauttaa, mutta eipä mietitä sitä juuri nyt. Laittelen tässä viikonlopun aikana pienempää päivitystä tai sitten ensi viikolla jotain koko reissun kokoavaa.

Zorbas että on ollut vähän hiljaista, vähän kiirettä on pitännä. Havainto: sivistys on levinnyt myös Itävaltaan. Tästä merkkinä toissa viikonloppuna Linzissä oli Neckbreaker's Ball -metallikeikka, jossa soitti kuusi bändiä. Markun kanssa vähän arvuuteltiin, että pitäisikö lähteä, sillä takaisintulo julkisilla yöllä on vähän vaikeaa. Päätettiin sitten lyhyellä varoitusajalla, että syteen tai saveen, lähetään joka tapauksessa. Mentiin bussilla Linziin ja käveltiin pari kilometriä keikkapaikalla Posthofiin. Kyseessä on paikallinen Teatria: keskustan ulkopuolella, missä on jonkin verran teollisuushalleja ja vastaavaa, oleva rakennus, missä on kylläkin Oulun esikuvaansa monipuolisempaa ohjelmaa. Lippuja sai onneksi vielä ovelta, vaikka siitä olikin vähän epävarmuutta. Keikan kaksi viimeistä bändiä, ruotsalainen Dark Tranquillity ja sveitsiläinen Eluveitie, olivat päämotivaattorina, mutta täytyihän sitä vetää myös kotiin päin ja katsoa ensimmäisenä soittanut suomalainen Omnium Gatherum. Omniumin olen sattumalta pari kerta nähnyt aikaisemminkin. Aika geneeristä melodeathia, pari ihan kivan kuuloista biisiä. Tätä seurasivat Gurd, Mercenary ja Varg. Gurd Sveitsistä oli ihan hyvää Pantera-meininkiä, mielellään kuunteli. Tanskalainen Mercenary on ollut joskus Tuskassa, mutta ei tullut silloin nähtyä. Livenä hyvän kuuloista, kotona kuunneltuna ihan jees. Varg yllätti positiivisesti. Black metal varmaan pääasiallinen genre, mutta folkistakin taisi olla vaikutteita. Saksalaisten suosio tuli yllätyksenä kun en itse ollut ko. pumpusta aikaisemmin edes kuullut. Kultainen sääntö: jos bändi kuulostaa vielä keikkaa seuraavana päivänä hyvältä studioversiota kuunnellessa, siihen kannattaa tutustua. Tämä kuullosti.
Sitten pääasiaan. Eluveitietä en ole aikaisemmin nähnyt livenä, mutta sen verran kuunnellut, että tiesin hemmetin kovan bändin olevan kyseessä. Sveitsiläistä folk-metallia, jossa on käytetty myös vähän eksoottisempia soittimia kuten kampiliiraa. Vaikutti, että paikallisten mielestä tämä oli illan pääesiintyjä, ainakin siihen malliin yleisö oli mukana. Hyvän keikan vetivät, tätä kyllä kuuntelee keikalla tai kotona. Tsekkaa, jos et usko:

No joo, folk-metalli on ilmeisesti aika kova sana Keski-Euroopassa. Useampi suomalainenkin bändi, kuten Korpiklaani ja Finntroll, ovat kuulemma täällä päin kiertäneet. Ruotsalainen Dark Tranquillity lopetti illan. Kerran Tavastialla olen bändin nähnyt. Vakuutti silloin ja vakuutti nyt. Ehkä paras Göteborg-metallibändi ja sijoittuu muidenkin joukossa korkealle.
Illan hiljetessä lähdettiin kävelemään keskustan suuntaan. Tilannehan oli siis se, että jos viimeiseen bussiin olisi halunnut ehtiä, olisi pitänyt lähteä kesken Eluveitien ja kokonaan ennen Dark Tranquillitya. Eiii välttämättä. No, odottamiseen oli varauduttu ja sitä oli luvassa. Tajuttiin vielä yöllä, että kelloja siirrettin talviaikaan, joten sai vielä tunnin venailla. Aamulla sitten junalla Pregarteniin, josta parin kilometrin kävely kotiin. Väsytti kyllä, mutta ilta meni kyllä nappiin ja tuli tutustuttua Linziinkin aika hyvin, sen verran tuli samoja katuja tallattua minuutteja laskiessa.

Mitäs muuta, ollaan geokätköilty. Yksi kätkö löytyi todella jyrkän rinteen kivenkolosta ja sen löytämisen jälkeen kyllä tunsi saavuttaneensa jotain. Ensimmäinen löytymättömyyskin sattui, kun kahteen otteeseen tongittiin yhden bussipysäkin ympäristöä, mutta ei havaintoa kätköstä.

Nyt on saanut pakertaa koulutehtävien parissa tosissaan. Parallelsin tehtävän parissa meinasi masentua tosissaan, mutta sen sai maanantaiksi alta pois. Digital Imagingin tehtävätkään eivät tällä kertaa olleet mitään läpihuutojuttuja. Usability-kurssille piti tehdä jollain kuvankäsittelyohjelmalla pari nettisivukonseptia. Itsellä ei tuo Photoshop varsinaisesti hallussa ole, mutta yllättävän hyvin sai jotain tehtyä kumminkin. Nyt helpottaa tehtävien osalta hetkeksi.

Kell' onni on...

Hiljaiselta viikolta tuntuu. Tänään on jokin kansallinen vapaapäivä, joten tämä viikko on rankasti kolmepäiväinen. Ensi viikolla puolestaan olisi brutaalit kaksi päivää koulutyötä. Viiden päivän viikonloppu on tulossa, joten nyt olisi hyvä mahdollisuus käydä jossain kauempanakin. Ei olla lyöty vielä lukkoon mitään, mutta katsotaan.

Kipinä tähän postaukseen tuli tämän päivän liikunnan iloista. Jari harrastaa geokätköilyä ja sanoi että lähellä olisi pari paikkaa missä pitäisi olla jotain. Kysyi sitten mukaan Markkua ja minua. Eipä tuota ole tullut kokeiltua, joten miksei. Geokätköilyn idea siis on seuraava: joku piilottaa johonkin julkiseen paikkaan jonkin vedenpitävän rasian, jossa on lokikirja ja mahdollisesti joitain esineitä. Tämän jälkeen kätkö päivitetään nettiin ja kätkön tiedoista löytyy koordinaatit, yleinen vaikeustaso, maaston vaikeus ja mahdollisesti jokin vihje. Sitten kuka vain voi hakea netistä tiedot kätköistä tietyltä alueelta ja lähteä etsimään. Useimmiten ilmeisesti käytetään (kuten Jarikin) GPS-laitetta, joka näyttää suunnan ja etäisyyden kohteeseen, mutta voi toki käyttää old school -tyyliin karttaa ja kompassiakin. GPS:n avulla suunnistaminen saattaa kuulostaa helpolta, mutta kätkön tarkemman sijainnin selvittäminen paikan päällä voikin olla haastavaa.

Pienessä sateessa lähdettiin sitten kätköilemään.

Ensimmäinen oli lähellä ja melko helppo. Koulun alueella olevasta puun rungosta löytyi rasia, johon Jari kuittasi kätkemissivun nimimerkkinsä. Seuraavan piti olla n. kilometrin päässä olevan Billa-kaupan lähellä. Sinne käveltiin ja löytyihän se ontosta liikennemerkkitolpasta. Kätkön saadakseen piti vielä irrottaa tolpan rungossa oleva tulppa, jotta piilo paljastui. Aloittelijana ei tullut mieleenkään, mutta onneksi Jari seurasi kätkijän ajatuksenjuoksua ja sai jälleen uuden merkinnän. Lähistöllä piti olla vielä kaksi, joista haettiin toinen. Tätä sai vähän etsiä, kun välissä oli junarataa ja jokea, mutta etsiminen palkittiin.

Reissulla sai vähän uutta näkökulmaa Hagenbergiinkin (tai kaksi viimeistä kätköä olivat oikeastaan Hagenbergin ulkopuolella, pieni paikka nääs): ilma oli syksyinen, pimeää ja vettä tihutti. Mukavaa näinkin, paikat näyttävät pimeässä eri tavalla hienolta.

Geokätköily vakuutti kyllä harrastuksena. Kätköjä on melkein joka paikassa ja näin saa ulkoiluun tavoitteita. En itse lenkkeilystä niin innostu, jos ei uudessa paikassa pääse liikkumaan, mutta näin näin saisi tuttuihinkin paikkoihin uutta mielenkiintoa. Saa nähdä aloittaisiko itsekin ensi kesänä.

Ekskursio

Ensimmäinen reissu tuli tehtyä. Toissa sunnuntaina lähdettiin bussilla klo 8 koululta kohti Hallstattia. Matka suuntautui Salzkammergutiin, joka on suosittua matkailualuetta kauniiden maisemien vuoksi sekä myös Unescon maailmanperintökohde. Matka kesti bussilla noin kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. Ensin mentiin Hallstattin kaupunkiin, joka on idyllinen pikkukylä järven rannalla. Kylässä kierreltiin jonkin aikaa kunnes mentiin omaperäiseen rakennukseen.

Talossa oli satoja pääkalloja, joissa oli kirjoitettu omistajan nimi sekä kuolinvuosi. Lisäksi hyllyjen alla oli aimo kasat muita luita. Ehkä on paikallaan avata hieman taustoja. Kylässä oli loppunut hautausmaalta tila. Ratkaisu: haudat auki, valkaistaan kallot ja laitetaan näytille. Kaikki eivät välttämättä innostu tällaisesta nähtävyydestä, mutta itse pidin sitä mielenkiintoisena. Pääkallot oli lisäksi koristeltu erilaisilla maalauksilla, joilla oli omat merkityksensä. Pappien kallot oli laitettu paraatipaikalle jalustalle. Pääkalloluolan jälkeen tavoitteena oli lounas ravintolassa. Uhriksi valikoitui tällä kertaa perinteinen Wienerschnitzel, nom nom.

Ei tässä kylässä varmaan hirveästi tapahdu, mutta suunnittelin jo valmistumisen jälkeen vuokraavani ohessa näkyvän talon ja naputtelevani siellä koodia etänä jollekin firmalle.

Seuraavaksi lampsittiin takaisin bussiin ja lyhyt ajelu Dachsteinin vuoristoalueelle Alpeille. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä lähellä olevalle suolakaivokselle, mutta sen sijaan suuntasimmekin jääluolaan. Nyt voi vetää köysiradan yli listasta "Ajoneuvot, joilla en ole matkustanut". Ensin ko. kapineella noustiin ylös vuorenrinnettä tasaisemmalle alueelle, josta käveltiin ylös luolaan vuoren sisään.

Reitti luolassa oli ehkä n. kilometrin pituinen. Vaikea sanoa mitä jääluolalta odotti, kun ei joka päivä käy. Ehkä odotukset olivat vähän...monumentaalisemmat, mutta kyllähän tuo vaikutti noinkin. Noin ison luolan muodostuminen on kestänyt kuitenkin jonkin aikaa ja sitten kun miettii niitä jäämassoja ja kiveä pään päällä. Schön. Luolalle mentäessä tuli perinteinen ongelma: "Hemmetti kun siistit maisemat! *foto foto, nousee jonkin verran ylöspäin* Hemmetti kun siistit maisemat!" Toista n kertaa (n = mutkien määrä vuoripolulla, joissa vilkaisee taaksepäin).

Luulin että tämän jälkeen lähdetään kotia kohti, mutta ei sentään. Mentiin takaisin köysiratapysäkille, johon ensin noustiin ja uudelle radalle ja uusiin ulottuvuuksiin. Tie oli auki taivasta myöten. Suuntana oli 5fingers eli "viisi sormea" joka on näköalapaikka 2100 metrissä. Ylhäällä näkyi ihmisiä patikoimassa ja joillakin taisi suksiakin olla mukana. Käveltiin ehkä vajaa kilometri sormille ja matkalla oli kyllä vaikuttunut fiilis.

Onhan tätä kuvissa ja elokuvissa nähnyt, mutta kun ei itse ole vuoristossa tullut käytyä, niin hiljaiseksi veti. Jonkin aikaa vietettiin näköalapaikalla ja lähdettiin sitten takaisin kahdet köysiradat alas ja bussille. Jotkut yritykset ilmeisesti sponssasi meidän reissua, jonka jälkeen maksettavaa kertyi kymppi per nenä. Takaisin oltiin joskus kahdeksan maissa illalla.

Hieno reissu ja hyvä, että järjestettiin. Sää suosi; aurinko paistoi koko reissun, vaikka aamupäivästä olikin vähän viileää. Mukaan suositeltiin otettavaksi lämmintä vaatetta luolaa varten, vaikka ei se ihan niin kylmä ollut mitä varoiteltiin. Muitakin reissuja pitäisi olla tulossa jossain vaiheessa, niitä odotellessa. Viime viikko oli aika normi viikko, kirjoittelen siitä kohta jos tulee jotain mieleen.

Kuvaus kursseista

Kuten uhkasin, aion nyt kirjoittaa kuvauksen kaikista kursseista mitä täällä on menossa. Tästä vois siis tulla jonkinlainen kuva siitä, mitä täällä opiskellaan. Paria kurssia lukuun ottamatta kaikki kuuluvat mediatekniikan linjaan eli vähän eri alaa mitä itse opiskelen. Marraskuussa tosiaan tulee vielä yksi C++-kurssi, josta myöhemmin sitten tarkemmin.

Digital Imaging (ti & ke)

Kurssi käsittelee digitaalisten kuvien prosessointia. Tässä ei siis käsitellä kuvia vaan enemmänkin on puhetta mm. kuvien histogrammeista ja tekniikasta, jota kuvankäsittelyohjelmien ominaisuuksissa kuten kontrastinsäätämisessä käytetään. Tiistaina on teoriatunnit ja keskiviikkona labraharjoitukset. Opettaja on fiksun oloinen kaveri, joka on kirjoittanut sen tiiliskiven jota kurssilla käytetään eli tuntuis hallitsevan homman. Kirjan sai lainattua kirjastosta, mutta se on enemmänkin tukimateriaalia eli ei pahemmin ole vielä tarvinnut. Kurssi on ehkä vähän sellaista "kiva tietää" -osastoa, kun ei kuvien tekniikka ole niin kiinnostanut. On tuolla kumminkin mielenkiintoistakin asiaa ja käytetyn kuvaohjelman lisäosia koodataan Javalla eli saa siihenkin harjoitusta.

Media Studies (English 1) (ti)

Kurssilla puhutaan englanniksi median eri aloista, kuten internetistä, leffoista, tv-sarjoista jne. Luulin ensin, että tämä on jonkinlainen median teoriakurssi, mitä se tavallaan onkin, mutta oikeastaan tämä on englannin kurssi. On kai tuota englantia tullut luettua aiemminkin, mutta eipä siitä ikinä haittaakaan ole ja aihe on kuitenkin mielenkiintoinen. Opettaja puhuu hyvää englantia, joka ei sinänsä ole ihme, koska on alunperin amerikkalainen. Hauska tyyppi, joka heitti vähän joka vaiheessa läppää, joka vielä nauratti eikä ollut vaivaannuttavaa. Tuntu mielenkiintoiselta kurssilta

Web Applications (to)

Kurssi, jolla opetellaan Drupal-järjestelmää ja mahdollisesti jotain muitakin nettijuttuja. Drupalilla pystyy rakentamaan nettisivustoja ja lisäämään niihin erilaisia moduuleita helposti ja ohjelmoimaan uusia. Eka tuntien jälkeen vähän epäilytti, kun oletuksena oli ilmeisesti että kaikki hallitsevat HTML:n ja PHP:n ja itellä on hallussa lähinnä perusteet. Parina päivänä oon pitänyt netistä itselleni pikakurssia HTML:stä ja seuraavaksi CSS:stä. Selvitetään vielä että HTML:llä siis tehdään nettisivuja, CSS-tiedostoilla pystyy tekemään niille kätevästi erilaisia tyylimäärittelyjä ja PHP:llä pystyy antamaan palvelimelle erilaisia suoritettavia skriptejä. Ekan harjotuksen palautuksen jälkeen tuntuu kuitenkin että eiköhän tuo mene. Näyttäis tosiaan pakko olevan paras motivaattori opetella uusia asioita. Joissakin työpaikoissa olen nähnyt etsittävän Drupalin osaavaa tyyppiä, niin olishan tuo kiva oppia. Opettaja on ihan ok.

Usability/Interaktionsdesign (to)

Kurssi käsittelee tuotteiden käytettävyyttä ja käyttöliittymäsuunnittelua. Ihan mielenkiintoinen aihe ja tästä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Tähän kurssiin tosin olikin piilotettu yllätys. Eka tunnilla odoteltiin tunnin alkua, kunnes opettaja alkaa puhua saksaa ja näyttää kalvoja, jotka ovat saksaksi. Vähän aikaa katsotaan äimänä, kunnes viittaan. "Mitenkäs kun tämän kurssin piti olla englanniksi, mutta se on ilmeisesti saksaksi?" "Puhutaan tunnin jälkeen" virkkoi opettaja ja jatkoi saksaksi tunnin. Tunnin jälkeen pahoitteli ettei tiennyt vaihto-oppilaita olevan tulossa ja luentokalvot on saksaksi. Labraharjoitukset pitäis olla kumminkin englanniksikin ja kuulemma viime vuonnakin joku hyväuskoinen oli saman kurssin käynyt, joten eiköhän tuo mene. Vähän erikoiselta tuntuu, jos opintosuunnitelmassa kurssi on englanniksi, mutta ei kumminkaan materiaaleja ole kuin saksaksi eikä sitten kuitenkaan suullisesti voinut opettaa englanniksi. No joo, opettaja kyllä pahoitteli kovasti ja kysyi useampaan otteeseen onko tämä nyt ihan ok, joten eipä tässä mitään. Katellaan miten kurssi menee.

Parallel and Distributed Software Systems (to)

Suomeksi nimi on "Rinnakkaiset ja hajautetut ohjelmistojärjestelmät". Kurssin aiheena on miten ottaa hyötykäyttöön useampiytimiset prosessorit. Neliydinprosessorin teho menee aika lailla hukkaan, jos yksi ydin hoitaa tekstinkäsittelyohjelmaa ja yksi nettiselainta jne. Yksittäisten ohjelmien kuormaa pitäisi siis pystyä jakamaan useammalle ytimelle, jotta saataisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä laskentateho. Tässä on kuitenkin eräitä käytännön ongelmia. Tämä on ainoa kussi, joka on suoraan omaa alaa eli ohjelmistotekniikkaa. Mielenkiintoinen aihe ja tästä voisi olla oikeasti hyötyä. Labroissa käytetään ilmeisesti C#- ja .Net -ohjelmointia, joista ei niinkään ole kokemusta, mutta katsellaan.

German for Beginners (to)

No niin, saksan alkeiskurssi. Vähän tuntuu, että tätä helpompia opintopisteitä ei tule. Syitä tänne menemiselle oli kolme:
1) Kuulee saksaa ja pääsee käyttämään sitä eli harjoitusta kuitenkin.
2) Täällä on pelkästään vaihtareita, joita on ihan hauska nähdä, kun ei noita yhteisiä kursseja niin paljon ole.
3)Neljä(4) opintopistettä. Jos noita muita kursseja tyrii, niin ei tarvi välttämättä Erasmus-rahoja maksella takaisin.
Täällä tulee siis torstai-illat vietettyä.

Shader Programming (pe)

No huhhuh. Ensimmäisten tuntien jälkeen päällimmäisenä oli epäusko, kun tuntui että ei tajunnut juuri mitään. Kurssin sisältönä on shaderien ohjelmoiminen. Shader-käsite on itsellekin vielä aavistuksen hämärä, mutta pääpiirteissään kyse on siitä, että ensin on esim. 3D-malli jostakin objektista, sitten siihen laitetaan shaderissa päälle tekstuuri eli pinnoite ja lisätään valaistus. Kaikenlaista muutakin siinä kai voi tehdä, mutta tuo on toistaiseksi jäänyt mieleen. Muilla on ilmeisesti erilaisia grafiikkakursseja ollut aihepiiristä, joten niillä on pieni etulyöntiasema. Toisen viikon tunnit meni paremmin, kun luennoitsija oli eri ja selitti asioita paremmin. Paha sanoa tuleeko tästä kurssista mitään, mutta en ole vielä ainakaan luovuttanut.

Generative Gestaltung (Generative Design) (pe)

Tämä kurssi tuli aika puskista. Kurssi olisi periaatteessa saksaksi, mutta opettaja oli laittanut kaikille sähköpostia englanniksi ekan kerran jälkeen (jossa ei siis oltu). Kysyttiin sitten millä kielellä tuo kurssi on ja vastasi että englanniksi, sillä kurssilla on yksi georgialainen. Kurssin sisältönä on erilaiset visualisoinnit esimerkiksi musiikille tai datalle. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja tästä vois olla hyötyä erilaisissa asioissa. Kaiken lisäksi opettaja on Coolein. Tyyppi. Ikinä. Vaikea kuvailla, jos ei ole nähnyt, mutta aasialaistaustaisen näköinen aika nuori kaveri, joka heittää tuosta vaan hemmetin siistejä visualisointeja näytölle. Todella vakuuttavaa.

Siinäpä niitä olis. Täytyy katella, jos tulee vielä jotain mieleen ja lisäillä.

---

Pistän vielä loppuun videon, joka on kuvattu täällä koululla. Kyseessä on ns. lipdub-video eli taustalla soi biisi ja yhdellä otolla on kuvattu video, jossa kierretään koulussa, näytetään paikkoja ja "lauletaan" mukana. On kuulemma vaatinut harjoittelua jonkin verran. Hauska video ja näette vähän koulun tiloja tästä

University LipDub @ FH Hagenberg from Christian Schulze on Vimeo.

Hidas sunnuntai

Hyvät lukijat, olen täällä taas ja ensimmäinen kouluviikko on takana. Tiedän, että odotatte vesi kielellä ensivaikutelmia. Tarkkaa kuvausta kursseista joudutte valitettavasti kuitenkin odottamaan ensi viikkoon, sillä Media Studies -kurssin tunnit oli peruttu tältä viikolta ja ajattelin kirjoittaa yhden postauksen, johon on koottu kuvaukset kaikista kursseista. Voin kuitenkin hieman raottaa salaisuuksien verhoa.

Kouluviikko näyttää hämmentävän lyhyeltä: maanantai vapaata, tiistaina neljä tuntia, keskiviikkona kaksi tuntia. Torstai onkin sitten pidempi päivä 9:40-n.20:20 ja välissä yksi hyppytunti, mutta kyllä yksi tuommonenkin päivä menee. Perjantaina on neljä tuntia projektinhallintakurssin jäädessä tod. näk. pois. Myöhemmin syksyllä tulee C++:aa, mutta toisaalta yks kurssi tais loppua jo sillon eli ihan ok. Päivien lyhyyttä kompensoi se, että labraharjoituksia on tullut ihan kohtalaisesti eli niissä menee sitten sitä vapaa-aikaa. Vaikea kuvitella, että tylsää ainakaan tulisi, aina on jotain mitä voisi tehdä. Kouluhommien ohella vapaa-ajan jutuista mainittakoon nörtimmästä päästä esim. kirjastosta lainattu C++-tiiliskivi, jota kiinnostaisi lueskella sekä Javan 3D-ohjelmoimiseen keskittynyt kirja. Muista jutuista kitaraakin olisi kiva soitella ja erilaisia bileitäkin tuntuis olevan ihan kohtalaisesti, kuluvalla viikollakin kahdet. Mikäs siinä, enemmän hajottaisi jos ei mitään voisi tehdä.

Kurssit mitkä meillä on, on kaikki englanniksi. Muutama opettaja on kysynyt heti alussa onko paikalla vaihto-oppilaita ja jatkanut sitten englanniksi. Pari taas on aloittanu saman tien saksaksi ja vaihtanut englanniksi sitten kun siitä on kysynyt (eivät tosin kaikki, venatkaa seuraavaan blogaukseen). Meidän opettajien englannin kielen taso on hyvä. Yksi opettaja hakee vähän pitempään sanoja, mutta ei se ole vielä oppimista haitannut. Luokat täällä ovat vastaavia kuin Metropoliassakin eli perinteisiä luokkahuoneita sekä muutama luentosali. Tietokoneluokat ovat hyvin varustettuja ja täällä on kätevästi sama systeemi käytössä kuin meillä Suomessakin eli koneelle kirjaudutaan omalla tunnuksella ja kaikilta koneilta pääsee käsiksi oman verkkolevyn tietoihin.

Puhutaan vielä hieman säästä. Ilmat on tosiaan olleet hyvät ja lämmintä on ollut. Torstai-iltana alkoi sataa vettä ja sen jälkeen on ollutkin kylmää ja märkää. En tiedä millaiset ilmat Suomessa nyt on, mutta verrattuna siihen ajankohtaan kun lähdin, oli ainakin eilisen sade kylmempää ja kovempaa. Tosin ehkä siellä tulee jo räntää buhahaa. Mutta eipä hätää, netin mukaan ensi viikonloppuna vois täällä olla jo lämpimämpää.

Achtung Kinder

Saavuttiin Jarin kanssa Linziin perjantaina 23.9. n. klo 10:30. Vähän jännättiin onko Patrick vastassa, kun ei ollut edellisen päivän jälkeen laittanut mitään kuittausta meidän sähköpostista. Yhdentoista maissa puhelin kumminkin soi ja tavattiin. Patrick on 22-vuotias kaveri, joka opiskelee toista vuotta tietotekniikkaa Hagenbergissä ja toimii myös kv-tutorina. Patrick vei meidät autolla Hagenbergiin, joka on noin 20 km Linzistä. Bussillakin kuulemma pääsee ja matka kestää n. 30 minuuttia. Kahdentoista aikaan saavuttiin koululle, josta käytiin kuittaamassa avaimet asuntoon ja täyttämässä pari lomaketta. Hieman yllätyksenä tuli, että Jarin kanssa asutaan samassa huoneessa, vaikka käsitin, että koulu nimenomaan ei majoita samaa kansallisuutta olevia samaan asuntoon. Pienen virkistäytymisen jälkeen Patrick lähti näyttämään paikkoja . Koululla on muutama rakennus, mutta vähän hankala vielä sanoa kuinka paljon eri tiloja on. Koulussa on kuulemma kuitenkin n. 1500 oppilasta, joten voisi kuvitella, että luokkia muutama on. Vieressä on it-alan yrityksiä, jotka ilmeisesti työllistävät oppilaitakin opiskelun ohella. Kylää käytiin katsomassa ja eihän se mikään älyttömän iso paikka ole. Erilaisia liikkeitä on jonkin verran kylänraitin varrella, mutta ainakin maisemat ovat hienot. Bussissa Salzburgin kohdalla oli komeita vuoria ja pohjoiseen mennessä alkoi tuntua, että onko täällä se paikallinen Pohjanmaa, mutta on täälläkin sentään korkeuseroja.
Perjantai-iltapäivänä käytiin kaupassa ja etsimässä pankkiautomaattia, joka jäi löytymättä. Takaisin kämpille tullessa huomattiin, että asunnossa ei ole uunia eikä mitään keittiötarvikkeita. Pakastepizzojen paistamisessa oli siis pieniä vaikeuksia. Pikanttina yksityiskohtana huomautettakoon että, kuten Saksassa usein (oman suppean kokemuksen perusteella), myöskään Itävallassa ei näytä Visa Electron käyvän maksuvälineenä, joten pientä jännitystä oli illalla rahattomana ja nälissään.
No hope, no life, just pain and fear
No food, no love, just greed is here
(Iron Maiden - Childhood's end)

Ajateltiin, että täällä ei viikonloppuna tietystikään ole mikään auki. Hauskasti nettiä ei voinut myöskään aktivoida, koska opiskelijanumeroa ei pystynyt saamaan paikallisen kv-koordinaattorin (Christina) lähdettyä jo kotiin. Viikonloppu lähti siis hyvin käyntiin.
Lauantaina löytyi pankkiautomaatti ja kaupatkin olivat vielä auki, joten toivo selviytymisestä heräsi. Paistinpannun ja viiden vauvalusikan(hei, ei ollut muita) ostamisen jälkeen ainakin jotain pystyi

kokkaamaan. Sunnuntaina käytiin Jarin kanssa kävelemässä lähiseudulla ja valokuvaamassa.

Maanantaina saatiin Christina kiinni ja tätä myötä opiskelijakortti sekä kysyttyä asioita. Christinan toimistosta sai myös sekalaisia astioita, joten sekin ongelma ratkesi. Tarkoituksena oli avata pankkitili tiistaina, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun pankki oli tiistaina ja keskiviikkona kahteentoista asti auki ja muina päivinä kahdeltatoista kahden tunnin paussi. En tiedä mikä siesta täällä silloin on, muissakin liikkeissä on samaa näkynyt. Torstaina piti käydä ilmoittautumassa opiskelijaksi ja vahvistamassa kurssivalinnat. Samalla tavattiin Markku, joka on siis kolmas suomalainen täällä, tosin Lappeenrannasta. Kurssivalinnat eivät tietystikään voineet sujua helposti vaan kaksi isompa kurssia (C++/Bada ja Mobile Games) menivät kivasti vähän kaikkien muiden kurssien päälle. Pohtimisen jälkeen heivattiin Moble Games mäkeen, koska C++ alkaa vasta loppusyksystä, jolloin osa muista kursseista on jo loppunut. Lopputuloksena olisi tulossa 31 tai 32 opintopistettä, riippuen yhdestä projektikurssista, joka ängettiin vielä mukaan. Vähän projektinhallinnasta sai jo tarpeekseen viime vuonna, mutta katotaan. Kursseja ei hirveän hyvin saa hyväksiluettua, mutta samapa tuo. On kai niitä sitten aikaa Suomessa tehdä-
Perjantaina oli orientaatiopäivä missä kv-tutorit ja Christina kierrättivät vaihtareita ympäri tiluksia ja kertoivat asioita. Aika moni täällä näyttäisi olevan tekemässä master's degreetä eli maisterinopintoja tai mikä tällä alalla sitä vastaakaan. Muutama tyyppi on kuitenkin ilmeisesti samoja kursseja tekemässä mitä mekin. Illan lopuksi käytiin vielä syömässä paikallisessa raflassa.
Viikonlopuksi ei ollut sen kummempia suunnitelmia, mutta kuultiin jotain meininkejä olevan tulossa. Suurin osa vaihtareista oli lauantai-iltana paikallisessa Eiskellerissä "Oktoberfesteillä" eli iltama, jossa teemana oli tämä jalo tapahtuma. Sunnuntai taas meni jalkapalloa pelatessa ja lukujärjestystä tarkastaessa. Ensi viikolla se sitten alkais, ihan hyvä saada jotain rutiinia. Katellaan miten noita opintopisteitä sitten tulee. Viikonlopun jälkeen kuitenki odotukset nousivat, että hyviä hetkiä olis tulossa.

Gut, besser, Paulaner

Kaksi päivää Oktoberfestiä takana. Olihan tuo yhdenlainen kokemus. Keskiviikkona aluksi hämmensi kun alueella oli älyttömästi kaikenlaista peli-, ruoka- ja matkamuistokojua ja vähän alkoi miettimään, että oon kuullu vähän juttua, että oluttakin täältä saisi. Jonkin aikaa kierreltiin kunnes mentiin yhdelle teltalle. Festillähän on siis kuusi paikallista panimoa myymässä tuotteitaan teltoissa eli kaikilla panimoila on pari omaa telttaa alueella. Teltta on tosin hieman harhaanjohtava käsite, sillä kyseessä ovat isot rakennukset, jotka ovat siis ihan puusta tehty.

Sisällä on hemmetisti pöytiä, porukkaa ja ääntä. Teltoista pystyy myös varaamaan pöytiä ja sisällä alkoikin tuntumaan, että onko täällä niitä varaamattomiakin pöytiä jossain. Jonkin verran niitäkin on, mutta vapaiden paikkojen löytäminen on vähintäänkin haastavaa. Kuulimme että tyylinä on kysyä onko tilaa esim. kahdelle ja päästä vaikka pöydän päähän, josta pystyy hivuttautumaan sitten pikku hiljaa keskemmälle. Tilaamista arvuuteltiin, kun tiskiä ei näkynyt ja tarjoilijat laukkasivat edestakaisin. Ajatus oli kyllä siitä, että pöytiin täällä vissiin tarjoillaan, mutta kun istumaan ei päässyt niin alkoi vähän epäilyttämään. Mentiin sitten ulkopuolelle terassille, jossa sielläkin oli ihmistä kuin pipoa, mutta pari vapaata paikkaa löytyi. Ehkä kymmenen sekuntia ehdittiin olla paikallaan, kun tarjoilija tuli kysymään "Zwei Bier, ja?".

Illalla vielä oli hauska sattuma, kun samassa pöydässä istuvat naiset keskusteluamme kuunneltuaan kysyivät suomeksi, että ollaanko suomalaisia. Kyseessä oli äiti ja tytär, joista jälkimmäinen oli asunut 13 vuotta Münchenissä. Ei se ehkä niin suuri ihme ole noin isossa tapahtumassa törmätä muihin suomalaisiin, mutta siinä vaiheessa kun selvisi, että tämän äidin aviomies on samalta pieneltä paikkakunnalta mistä itse tulen ja olivat paljon viettäneet aikaa siellä, niin hymähdeltiin puolin ja toisin. Torstaina alettin miettimään seuraavan päivän siirtymää Linziin. Junalippu olisi 50 €, mutta jos halvemmalla pääsisi, niin aina parempi. Saksalaisen tutun kanssa vaihdoin ajatuksia Facebookissa ja selvisi, että bussi tai kimppakyyti voisi olla ihan hyvä idea. Bussiin sitten päädyttiin ja parikymppiä säästettiin (kiitos Katja).

Lauantai-iltakin sujui tutuissa merkeissä festivaalialueella, bratwurstia ja brezeliä kitusiin. Tavoitteena oli tällä kertaa päästä telttaan sisälle istumaan, mutta haaveeksi jäi. Ehkä ensi kerralla sitten.

Yhteenvetona oli kyllä hemmetin hauskat kaksi päivää. Voin kuvitella, että kaikki ei hirveästi innostu vastaavista massatapahtumista, mutta itse tykästyin. Ens vuotta siis odotellessa. Paulanerin terassilla on aina tilaa.

Ylipainostavaa

Joku voisi sanoa, että eilisilta meni taas hieman säätämiseksi. Olin ollut äärimmäisen järjestelmällinen ja tehnyt kattavan listan tavaroista, jotka täytyy ottaa mukaan. Ikävä kyllä unohdin, että tavaroilla on myös tilavuus ja massa. Ensimmäisen pakkausyrityksen jälkeen olin musertunut. Mm. kitara, jonka mukaan ottamista olin pisimpään puntaroinut (en valitettavasti sanan varsinaisessa merkityksessä) yllätti painollaan. Lisätään tähän vielä yhtäaikainen huoneen siivous uutta vuokralaista varten, niin hymy oli herkässä. Lopulta muutaman tavaran jättämisen jälkeen arvioin, että paino on tarpeeksi lähellä sallittua 20 kiloa. Pääsin vihdoin sänkyyn ja tunnin virkistävien yöunien jälkeen oli aika herätä valmistautumaan.

Klo 4:15 taksiin, Jari kyytiin ja kentälle. Totuuden hetki koitti matkalaukkujen punnituksessa. Pakaasi hihnalle, katse vaakaan. Katum, 25,9 kg. Jooooh, onneksi Jarilla oli alipainoa, niin katsoivat läpi sormien. Pitää vähän funtsia sitten paluulentoa. Lento Berliiniin lähti klo 6:40 ja siellä oli n. parin tunnin odotus. Sieltä Müncheniin, jossa oltiin perillä vähän myöhässä n. yhdeltätoista. Siitä S-Bahnilla Meininger-hostelliin, jossa suihkuun ja vaatteiden vaihto.

Tällä hetkellä ollaan hostellin aulassa ja kohta pitäisi lähteä Festeille. Vähän kyllä jo suuta kuivaakin. Porukka on kyllä hyvin menossa mukana, sen verran on näkynyt näitä perinteisiä asuja miehillä ja naisilla. Täytyy laittaa omaa kuvamateriaalia, kun sitä kertyy, mutta sitä odotellessa vähän fiilistelyä:

Pohjustusta

No niin, tästä tämän pitäisi lähteä. Blogin tarkoituksena on kerätä yhteen paikkaan tapahtumat vaihto-opiskelujaksostani Itävallassa syksystä 2011 kevääseen 2012. Perinteisesti olen ollut laiska pitämään päiväkirjaa, mutta yritän skarpata nyt vähän. Tämä eka postaus on myös jonkinlainen testiviesti, että näkee vähän Bloggerin toimintaa. Blogin ulkoasu tulee luultavasti vielä muuttumaan ajan mittaan, muokkausvaihtoehtoja on kuitenkin sen verran paljon, että näin alkuun laitoin vain jonkinlaiset asetukset. Blogitekstejä on myös mahdollisuus kommentoida. Laitoin kommentointimahdollisuuden kaikille vieraille, jos joku tuttu/sukulainen haluaa jotain kirjoittaa rekisteröitymättä, mutta täytyy katsoa toimiiko se näin ihan ok. Jos siis haluat kommentoida, niin laita mielellään nimimerkiksi vaikka etunimi (eli valitse kommentin tekstin jälkeen "Kommentti nimellä" -valikosta "Nimi/URL-osoite" ja siihen jokin nimi), jos tunnen sinut. Näin on vähän hajua kenelle vastaa. Mielellään tosiaan vastaan kysymyksiin.

Pohjatietoa: lähden siis Itävaltaan Erasmus-vaihtoon 21. syyskuuta. Orientaatiopäivä on syyskuun lopussa ja lukukausi alkaa lokakuun alussa. Tulen takaisin ensi vuonna joko tammikuun lopussa tai helmikuun alussa, riippuen suoritettavista kokeista. Kohdekoulu on Fachhochschule Oberösterreich, jossa opiskelen tietotekniikkaa englanniksi Hagenbergin kampuksella. Hagenberg im Mühlkreis on siis itsessään pikku paikka, mutta siellä on jostain syystä ilmeisesti it-alan yritysten keskittymä eli jonkinlainen paikallinen Piilaakso kuulemma. Onneksi lähellä on kuitenkin Linzin kaupunki, ettei ihan näivety.


Näytä suurempi kartta

Syy juuri Itävaltaan lähtöön on saksan kielen petraus. Opiskelu Saksassa kariutui Metropolian sikäläisten englanniksi opettavien partnerikoulujen vähyyteen. Puhun kyllä saksaa kohtalaisesti, mutta en usko, että pystyisin opetusta seuraamaan. Mukaan lähtee myös yksi luokkakaveri Jari, jolla on sama syy lähtöön. Näin laajemmin lähdön syynä on kätevä mahdollisuus lähteä pitemmäksi aikaa ulkomaille asumaan ja tavata uusia ihmisiä eri kulttuureista. Eli hillitöntä bailaamista 24/7.

Valmistelut alkavat pikkuhiljaa olla tehtynä, toki koko ajan on tunne, että jotain unohtaa. Learning agreement, eli lomake johon suoritettavat kurssit merkitään ja jonka opettaja hyväksyy tutkintoon kuuluvaksi, on päivittämättä, mutta syynä on epätietoisuus lopulta toteutuvista kursseista. Järkevältä tuntuisi tehdä lomake sitten kun näkee mitkä kurssit loppujen lopuksi saa valittua. Huomenna pitäisi saada varmistus onko tämä ok. Rästissä olevat hommat ovat vain huoneen siistiminen uutta vuokralaista varten ja pakkaaminen, joka jää tiistaille. Keskiviikkona lähtee lentokone klo 6:40 Müncheniin, jossa vietetään pari päivää Oktoberfestillä. Tästä sitten Itikseen varmaan junalla, jossa ehtii vähän asettua ennen koulun alkua.

Yritän tosiaan melko säännöllisesti päivitellä tänne kuulumisia, mutta saa nähdä onko tämän mammuttiviestin jälkeen takki tyhjä ja tulevat merkinnät yksi tai kaksi lausetta

Testataan toimintoja vielä laittamalla loppuun klassinen matkakuumebiisi eli Madventuresista tuttu Adam Strangen Traveller (joka tosin on versio Vangeliksen Alphasta):