Ei sellaista matkaa...

Taas Itävallassa. Vähemmän yllättäen matka tänne ei voinu mennä tuosta vaan helposti. Eihän se ikinä. Aamulla lähdin Oulusta lentokoneella Helsinkiin. Lentokoneen laskeutumisen jälkeen piti olla kaksi tuntia aikaa seuraavan koneen lähtöön eli helppo nakki. Niinpä. Jossain vaiheessa koneen kapteeni kuulutti, että Helsingissä on enemmän tai vähemmän lumimyrsky ja kone on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tässä vaihessa alkoi vähän kuumottaa. No, kone laskeutui tuon puoli tuntia myöhässä, mutta matkatavarat ainakin sai nopeasti. Loppujen lopuksi olin laukun kanssa valmiina runsaat puoli tuntia ennen kuin seuraavan lennon lähtöselvitys meni kiinni eli ei niin paha.

Jarin kanssa nähtiin ja mentiin lähtöselvitykseen. Kävi ilmi, että ruumaan menevät matkatavarat maksavat kentällä tuplasti sen, mitä Kilroyn sivuilla oli sanottu. Maksettavaa tuli siis 30 euroa per nenä. Meni tuo vielä. Seuraava lento oli siis Air Balticilta. Ensin lento Riikaan, jossa koneen vaihto ja Wieniin. Lennolla katsottiin kelloa, että aika vähän aikaa annettu tälle vaihdolle (25 min.). Konehan toki oli myös vähän myöhässä. Ovien avauduttua Latviassa lähdettiin koneesta ulos ja juoksemaan seuraavalle portille. Juostessa tuli jo kuulutus, että portti on suljettu. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä ja päästiin vielä sisään. Koneessa alettiin ajattelemaan, että jos me kerettiin näin nipin napin, niin mites laukut. Niinpä.

Saavuttiin Wieniin aika lailla ajoissa. Mentiin laukkuhihnalle ja odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ei näy. Mentiin kadonneitten tavaroitten luukulle, annettiin matkatavarakuitit ja osoite sekä yhteystiedot. Nainen tiskillä kertoi, että laukut tulisivat yhdessä tai kahdessa päivässä koneella Linziin ja sieltä Hagenbergiin. Lähdettiin bussilla rautatieasemalle ja alkoi vähän tuntua, että eikö ole sellaista reissua, joka voisi mennä ihan vaan iisisti ilman mitään hiostusta. Ainakaan ei tarvinnut pakaaseja raahata eli siinä mielessä hyvä. Illalla oltiin ehkä kuuden aikaan asuntolassa.

Eilinen meni tekemättä oikeastaan mitään erikoista. Laukkuja ei näkynyt. Tänään kahdeksalta soi puhelin ja joku nainen soitti ja kysyi haenko laukut Linzistä vai tuodaanko ne. Pyysin tuomaan. Soittaja kysyi vielä, olenko kotona kahdeksan ja kymmenen välillä. Vähän kymmenen jälkeen puhelin soi uudestaan ja sama henkilö kertoi, että taksikuskin pitäisi olla ulkona pakaasien kanssa. Käytiin alakerrassa ja kuitattiin laukut. Nyt on sentään jopa vaihtovaatteita. Eihän tuosta laukkujen tuomisesta tarvitse maksaa mitään? Näin ainakin olen itse käsittänyt ja se kuitattu paperi näytti samalta mikä me saatiin niistä laukuista lentokentältä eikä taksikuskikaan ollut käsi ojossa.

Maanantaihin asti vapaata ja sitten on vaihtelevasti projektien tekemistä ja jotain tunteja. Ei pitäisi ihan hirveitä kuitenkaan olla \,,/ Kirjoittelen taas, jos tulee jotain asiaa.

Kuudestoistaosatauko

Hola amigos. Viimeisimmät pari viikkoa on ollu aika kiirettä. Java-peliprojektista saatiin alfaversio ulos. Kyseisessä versiossa on siis vain yksi kenttä, mutta pelimekaniikka toimii kuitenkin pääpiirteissään, joten sisällön lisääminen on enää se juttu mikä pitää tehdä. Tuolla versiolla pääsee kuitenkin tuon peliprojektikurssin läpi eli sen puolesta ei tarvi stressata. Shader-kurssin projektista piti palauttaa perjantaihin mennessä väliversio. Tuolla kurssilla ollaan siis oltu melko pihalla, joten oli uskomatonta, että saatiin jonkinlainen ohjelma jopa kasaan. Teoriassa jos tuota saa eteenpäin, niin voi olla jopa kurssi läpi ja silloin kyllä puhutaan ihmeestä. Muutakin palautettavaa oli yllin kyllin, joten vaivaa sai nähdä.

Normaalisti viikonlopun tullessa olisi voinut vähän huokaista, mutta ei tällä kertaa. Oltiin ilmoittauduttu Jarin ja Markun kanssa jo aiemmin Game Jam -nimiseen tapahtumaan, joka järjestetään vuosittain, mutta ensimmäistä kertaa täällä. Tapahtuman ideana on pienessä tiimissä kehittää peli 36 tunnissa annetusta aiheesta. Haastavaa, mutta kiinnostavaa. Joukkueemme oli nimeltään asiaankuulumattomasti, mutta mahtipontisesti Konttisen vasarateatteri. Perjantai-iltana saimme tietää aiheen "Dude, where's my super powers?" eli "Jätkä, missä mun supervoimat?". Tehtiin pientä suunnitelmaa illalla, mutta ei mitään perinpohjaista. Pelin juoni on seuraava: Teräsmieheltä näyttävällä supersankarilla on mennyt ilta pitkäksi kryptoniittijuoman parissa ja seuraavana aamuna särkee päätä. Kuuleman mukaan se lähtisi sillä, millä on tullutkin eli sankari lähtee keräämään lisää kryptoniittia. Pelin ideana on väistellä punaisia kryptoniitteja ja kerätä vihreitä. Peli päätettiin tehdä Microsoftin XNA Frameworkilla. Lyhyesti sanottuna ohjelmointikieli oli C# ja tuo Framework mahdollisti käytännössä sen, että pelilogiikka oli tietyllä tavalla kasassa jo alussa eli aikaa saattoi käyttää muuhun. Tekemistä oli kyllä siltikin riittävästi eli ei tuossa mistään valmiista lähdetty liikkeelle. Bonarina ainoa joka tiesi enemmän XNA:sta oli Markku, joka oli tehnyt yhdelle kurssille pelin sillä. Olin vähän skeptinen alussa, koska 36 tuntia on aika lyhyt aika uuden tekniikan opetteluun, mutta loppujen lopuksi hyvinhän tuo meni.

Lauantaina tuli koodailtua enemmänkin. Aamupäivällä aloitettiin ja yöllä lopeteltiin. Ei tuo kumminkaan mitään hampaat irvessä vääntämistä ollut vaan rentoiluakin oli mukana. Sunnuntaina aloitettiin puolenpäivän pintaan ja ehkä kuuden-seitsemän maissa oli valmista. Tämän jälkeen testailtiin ja sopivasti n. puoli tuntia ennen deadlinea paljastui aika fataali vika, joka jäädytti pelin tietyssä tilanteessa. Haarukoitiin vähän ja jonkinlainen ratkaisu saatiin aikaan eli pitäis olla ihan ok. Joukkueita oli yhteensä seitsemän ja kaikki saivat jotain aikaan. En edes vedä kotiin päin kun sanon että musta meidän peli oli kyllä siitä paremmasta päästä. Oli kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, lyhyt aikaraja asetti haasteita, mutta meillä oli järkevän kokoinen projekti, jonka sai yllättävän kivuttomasti vietyä loppuun. Tästä näette videon pelistä:


Ja tässä tyytyväinen joukkue ryhmäpotretissa:

Viimeiset kouluhommat, joiden deadline oli tämän vuoden puolella, on saatu palautettua eli ihan hyvä fiilis. Huomenna perjantaina lähtee kone Wienistä Suomeen ja 4. tammikuuta takaisin. Joululomalta heitän ehkä jotain päivitystä.

Tämän myötä:
Frohe Weihnachten!

KZ Mauthausen

No niin, ehkä nyt sais aikaseksi kirjoittaa sen blogitekstin runsaat pari viikkoa sitten tapahtuneesta ekskursiosta, mistä oon jo kahdesti maininnut. Olin lukenut aikaisemmin, että Mauthausenissa, ehkä n. 30 kilometriä Linzistä, oli ollut keskitysleiri. Tämä palasi taas myöhemmin mieleen ja ehdotin Jarille ja Markulle vierailua sinne. Lauantaiaamupäivänä lähdettiin läheiseltä Pregartenin juna-asemalta Linziin, josta puolestaan kohti St. Valentinia junalla. Siellä puolestaan junan vaihto paikallisjunaan ja Mauthauseniin. Vaihtoja joutui odottamaan jonkin aikaa ja sen takia matka kesti.

Perillä Mauthausenissa lähdimme suunnistamaan Mauthausen Memorial -kylttien avulla, mutta kuten aiemminkin, tuli tälläkin matkalla yllätyksiä. Olin ymmärtänyt, että St. Valentinin asemalta olisi kävelyä viisi kilometriä tai vaihtoehtoisesti voi mennä junalla. Eiii välttämättä. Myöhemmin selvisi, että ko. matka olikin Mauthausenin aseman ja leirin välinen etäisyys. Onneksi emme tätä silloin tienneet, patikoimme sinnikkäästi, vaikka alkoikin epäilyttämään oikea suunta, kun kyltit loppuivat.

Uurastus kuitenkin palkittiin ja saavuimme leirille sellaiseen aikaan, että aikaa kiertelyynkin vielä oli ennen sulkemisaikaa. Lainaus Wikipediasta: "Alun perin alueella sijainneesta yksittäisestä leiristä Mauthausen laajeni ajan mittaan yhdeksi Saksan hallinnoiman Euroopan suurimmista työleirikomplekseista". Leirin alue oli iso ja ilmeisesti suuri osa työstä tehtiin läheisellä kivilouhoksella. Kassalta saatiin radiopuhelimen oloiset laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan aina tietyissä kohdissa selostuksen. Karu paikkahan tuo oli, siellä on ilmeisesti ollut ihan leirienkin mittapuulla kovat olot. Vankeja on tapettu työllä tai sitten kaasukammiossa. Leiristä ei tosiaan kuultu keneltäkään vaan se löytyi sattumalta, ei tosin sinänsä ihme ettei tuo nyt ensimmäinen puheenaihe ole. Niin ikävää kuin onkin, niin historiaa tuo kuitenkin on siinä missä muukin ja kannatti ehdottomasti käydä.

Pimeys alkoi laskeutua kun lähdettiin kävelemään poispäin. Yllättäen matka oli yhtä pitkä kuin mennessäkin ja alkoi tuntumaan jo jaloissa. Sopivasti junaa sai odottaa vielä tunnin ja alkoi taas tuntumaan, että perille ei tulla pääsemään. Matka meni kuitenkin ongelmitta, aikaa vain kului.

Reissuun meni aikaa, mutta oli vaivan arvoista. Tuommoinen vierailu kumminkin havainnollistaa historiaa, vaikka sitä siltikin on vaikea tajuta. Toivottavasti joku reissu tulee täällä vielä tehtyä ennen kuin loppuu vaihto.

Välitila

Pahoittelen, että on taas kestänyt blogin päivityksessä. Vähän on laiskottanutkin, mutta pääsyy on kouluhommat, jotka ovat vieneet aikaa reippaanlaisesti. Tällä viikollakin on haasteita vähintäänkin kiitettävästi, täytyy toivoa että saa hoidettua ne. En kerro tässä sen pitemmin, tuleva päivitys kertoo ekskursiosta, jonka teimme Markun ja Jarin kanssa pari viikkoa sitten. Seuraava kuva antaa vinkkiä.

Salzburg

Nyt olisi Salzburg koluttu. Aikaa ei montaa päivää ollut, mutta varmaan pääasiat tuli nähtyä. Perjantaina ei ihmeitä tullu tehtyä. Vähän käveltiin illalla kunnes mentin syömään Alter Fuchs -nimiseen paikkaan. Ko. paikka ei ollut mitenkään erityisen hienosteleva, tunnelma oli mukava ja ruoka oli hyvää. Illan annos oli makkaraa ja hapankaalia, kuinka sopivaa. Lauantaina oli vuorossa kaupungin päänähtävyys eli viereisellä vuorella oleva linna. Linnaan noustiin vanhastakaupungista köysiradalla, jossa vaunut eivät kuitenkaan killuneet ilmassa.

Linnasta olisi ollut eri säällä erinomaiset näkymät, mutta vierailua varjosti (heh) sumu. Näinkin näköala oli hieno ja linnassa oli muutakin nähtävää, kuten marionettimuseo ja kiertokäynti, jossa esiteltiin vankityrmää, linnan historiaa ym.
Illallinen nautittiin ravintolassa nimeltä KK, joka oli hieman eri tyylinen kuin edellisen illan paikka. Ravintola oli ikään kuin "hienompi" paikka, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa olisi ajatellut vain, kuinka tästä tukalasta tilanteesta pääsee pois. Ateria oli hyvä. Illan päälle kävin vielä veljen ja vaimonsa kanssa Die Weisse -kievarissa. Paikalla oli omia oluita, joista maistettiin kahta sorttia. Kummastakaan ei löytynyt varsinaista moitittavaa, mutta ei varsinaista kehuttavaakaan. Hieman pliisuja olivat.

Sunnuntain Reiseplanissa oli ulkomaanmatka. Salzburg sijaitsee aivan Saksan rajalla, joten maisemia päätettiin lähteä katsomaan rajalla olevaan Berchtesgadenin kylään. Kylästä oli hienot maisemat sieltä ja päivä oli aurinkoisempi kuin edellinen, joten niistä pystyi myös nauttimaan. Lounas syötiin paikallisessa gasthausissa. Aterialta jäi mieleen strudelit, jotka ovat ikään kuin perunamassasta muotoiltuja palloja, jossa on jotain sisällä. Hyviä olivat. Luin myöhemmin Wikipediasta, että Berchtesgadenilla on historiaa toisen maailmansodan ajalta, kuten mm. Hitlerin Kotkanpesä-asunto.

Näihin nähtävyyksiin voisi olla mielenkiintoista käydä tutustumassa, mutta enpä noista tiennyt eikä oikein ollut aikaakaan varattu niille. Ehkäpä joskus myöhemmin.

Seuraavaksi oli paluu Salzburgiin, jossa käytiin vielä maistamassa sitä aitoa sacherkakkua. En ole tietääkseni epäaitoakaan maistanut, joten en osaa kertoa eroista, mutta maittoi tuokin. Ilta huipentui vielä paikalliseen munkkiluostaripanimoon. Paikassa pystyi ostamaan luostarin omia oluita (märzen ja bock) sekä erilaisia ruoka-annoksia.

Henkisyyttä en aistinut tunnelmassa, mutta ehkä jotain muuta. Suurista saleista ja olutta juovista ihmisistä tuli hieman Oktoberfest mieleen.

Maanantaina päivällä ei ollut kummempaa suunnitelmaa kuin kierrellä kaupungilla. Itsehän siis lähdin puoli kahdelta junalla, joten ei siinä kummempaan oikein ollut intoakaan. Isä ja äiti lähtivät saattelemaan asemalle, josta lippu kouraan ja junaan.

Mukava viikonloppu oli. Hauskahan se oli toki nähdä perhettä ja samalla näki uutta kaupunkiakin. Loppuviikko tuntui koulutehtävien osalta aika ikävältä, mutta yllättävän kivuttomasti meni. Parallelsin eka tehtävästä täydet pongot ja shader-projektisuunnitelmankin sai palautettua! Tämän lisäksi Web applications -tehtävä meni melkein itsestään! Ja peliprojektin eka versio tulee ulos pian! Matkalla sain myös idean ekskursioon, joka Jarin ja Markun kanssa toteutettin, mutta ollaanpa siitä vielä hys-hys. Kerron siitä lisää, seuraavassa bloggauksessa.

Sukujuhlat

Jumalan terve. Viikonlopuksi tuli vähän normaalista poikkeavia suunnitelmia. Perhe tuli Itävaltaan eilen ja lähtee tiistaina. Eilen ja tänään näytin vähän paikkoja Hagenbergissa ja tänään lähdettiin ajamaan kohti Salzburgia. Linzissä pysähdyttiin hetki, mutta nopeastihan tuon matkan ajaa joka tapauksessa. Täällä Salzburgissa majapaikkana on hotelli Mozart, joka sijaitsee aika lailla keskustassa. Ohjelmaakin varmaan löytyy, kuulemma lähellä on jokin munkkiluostari, jossa on panimo, nom nom. Itse varmaan lähden jo maanantaina, koska tiistaina alkaa jo koulu. Ensi viikon lopulla pitäisi vielä pari ikävää koulutehtävää palauttaa, mutta eipä mietitä sitä juuri nyt. Laittelen tässä viikonlopun aikana pienempää päivitystä tai sitten ensi viikolla jotain koko reissun kokoavaa.

Zorbas että on ollut vähän hiljaista, vähän kiirettä on pitännä. Havainto: sivistys on levinnyt myös Itävaltaan. Tästä merkkinä toissa viikonloppuna Linzissä oli Neckbreaker's Ball -metallikeikka, jossa soitti kuusi bändiä. Markun kanssa vähän arvuuteltiin, että pitäisikö lähteä, sillä takaisintulo julkisilla yöllä on vähän vaikeaa. Päätettiin sitten lyhyellä varoitusajalla, että syteen tai saveen, lähetään joka tapauksessa. Mentiin bussilla Linziin ja käveltiin pari kilometriä keikkapaikalla Posthofiin. Kyseessä on paikallinen Teatria: keskustan ulkopuolella, missä on jonkin verran teollisuushalleja ja vastaavaa, oleva rakennus, missä on kylläkin Oulun esikuvaansa monipuolisempaa ohjelmaa. Lippuja sai onneksi vielä ovelta, vaikka siitä olikin vähän epävarmuutta. Keikan kaksi viimeistä bändiä, ruotsalainen Dark Tranquillity ja sveitsiläinen Eluveitie, olivat päämotivaattorina, mutta täytyihän sitä vetää myös kotiin päin ja katsoa ensimmäisenä soittanut suomalainen Omnium Gatherum. Omniumin olen sattumalta pari kerta nähnyt aikaisemminkin. Aika geneeristä melodeathia, pari ihan kivan kuuloista biisiä. Tätä seurasivat Gurd, Mercenary ja Varg. Gurd Sveitsistä oli ihan hyvää Pantera-meininkiä, mielellään kuunteli. Tanskalainen Mercenary on ollut joskus Tuskassa, mutta ei tullut silloin nähtyä. Livenä hyvän kuuloista, kotona kuunneltuna ihan jees. Varg yllätti positiivisesti. Black metal varmaan pääasiallinen genre, mutta folkistakin taisi olla vaikutteita. Saksalaisten suosio tuli yllätyksenä kun en itse ollut ko. pumpusta aikaisemmin edes kuullut. Kultainen sääntö: jos bändi kuulostaa vielä keikkaa seuraavana päivänä hyvältä studioversiota kuunnellessa, siihen kannattaa tutustua. Tämä kuullosti.
Sitten pääasiaan. Eluveitietä en ole aikaisemmin nähnyt livenä, mutta sen verran kuunnellut, että tiesin hemmetin kovan bändin olevan kyseessä. Sveitsiläistä folk-metallia, jossa on käytetty myös vähän eksoottisempia soittimia kuten kampiliiraa. Vaikutti, että paikallisten mielestä tämä oli illan pääesiintyjä, ainakin siihen malliin yleisö oli mukana. Hyvän keikan vetivät, tätä kyllä kuuntelee keikalla tai kotona. Tsekkaa, jos et usko:

No joo, folk-metalli on ilmeisesti aika kova sana Keski-Euroopassa. Useampi suomalainenkin bändi, kuten Korpiklaani ja Finntroll, ovat kuulemma täällä päin kiertäneet. Ruotsalainen Dark Tranquillity lopetti illan. Kerran Tavastialla olen bändin nähnyt. Vakuutti silloin ja vakuutti nyt. Ehkä paras Göteborg-metallibändi ja sijoittuu muidenkin joukossa korkealle.
Illan hiljetessä lähdettiin kävelemään keskustan suuntaan. Tilannehan oli siis se, että jos viimeiseen bussiin olisi halunnut ehtiä, olisi pitänyt lähteä kesken Eluveitien ja kokonaan ennen Dark Tranquillitya. Eiii välttämättä. No, odottamiseen oli varauduttu ja sitä oli luvassa. Tajuttiin vielä yöllä, että kelloja siirrettin talviaikaan, joten sai vielä tunnin venailla. Aamulla sitten junalla Pregarteniin, josta parin kilometrin kävely kotiin. Väsytti kyllä, mutta ilta meni kyllä nappiin ja tuli tutustuttua Linziinkin aika hyvin, sen verran tuli samoja katuja tallattua minuutteja laskiessa.

Mitäs muuta, ollaan geokätköilty. Yksi kätkö löytyi todella jyrkän rinteen kivenkolosta ja sen löytämisen jälkeen kyllä tunsi saavuttaneensa jotain. Ensimmäinen löytymättömyyskin sattui, kun kahteen otteeseen tongittiin yhden bussipysäkin ympäristöä, mutta ei havaintoa kätköstä.

Nyt on saanut pakertaa koulutehtävien parissa tosissaan. Parallelsin tehtävän parissa meinasi masentua tosissaan, mutta sen sai maanantaiksi alta pois. Digital Imagingin tehtävätkään eivät tällä kertaa olleet mitään läpihuutojuttuja. Usability-kurssille piti tehdä jollain kuvankäsittelyohjelmalla pari nettisivukonseptia. Itsellä ei tuo Photoshop varsinaisesti hallussa ole, mutta yllättävän hyvin sai jotain tehtyä kumminkin. Nyt helpottaa tehtävien osalta hetkeksi.