KZ Mauthausen

No niin, ehkä nyt sais aikaseksi kirjoittaa sen blogitekstin runsaat pari viikkoa sitten tapahtuneesta ekskursiosta, mistä oon jo kahdesti maininnut. Olin lukenut aikaisemmin, että Mauthausenissa, ehkä n. 30 kilometriä Linzistä, oli ollut keskitysleiri. Tämä palasi taas myöhemmin mieleen ja ehdotin Jarille ja Markulle vierailua sinne. Lauantaiaamupäivänä lähdettiin läheiseltä Pregartenin juna-asemalta Linziin, josta puolestaan kohti St. Valentinia junalla. Siellä puolestaan junan vaihto paikallisjunaan ja Mauthauseniin. Vaihtoja joutui odottamaan jonkin aikaa ja sen takia matka kesti.

Perillä Mauthausenissa lähdimme suunnistamaan Mauthausen Memorial -kylttien avulla, mutta kuten aiemminkin, tuli tälläkin matkalla yllätyksiä. Olin ymmärtänyt, että St. Valentinin asemalta olisi kävelyä viisi kilometriä tai vaihtoehtoisesti voi mennä junalla. Eiii välttämättä. Myöhemmin selvisi, että ko. matka olikin Mauthausenin aseman ja leirin välinen etäisyys. Onneksi emme tätä silloin tienneet, patikoimme sinnikkäästi, vaikka alkoikin epäilyttämään oikea suunta, kun kyltit loppuivat.

Uurastus kuitenkin palkittiin ja saavuimme leirille sellaiseen aikaan, että aikaa kiertelyynkin vielä oli ennen sulkemisaikaa. Lainaus Wikipediasta: "Alun perin alueella sijainneesta yksittäisestä leiristä Mauthausen laajeni ajan mittaan yhdeksi Saksan hallinnoiman Euroopan suurimmista työleirikomplekseista". Leirin alue oli iso ja ilmeisesti suuri osa työstä tehtiin läheisellä kivilouhoksella. Kassalta saatiin radiopuhelimen oloiset laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan aina tietyissä kohdissa selostuksen. Karu paikkahan tuo oli, siellä on ilmeisesti ollut ihan leirienkin mittapuulla kovat olot. Vankeja on tapettu työllä tai sitten kaasukammiossa. Leiristä ei tosiaan kuultu keneltäkään vaan se löytyi sattumalta, ei tosin sinänsä ihme ettei tuo nyt ensimmäinen puheenaihe ole. Niin ikävää kuin onkin, niin historiaa tuo kuitenkin on siinä missä muukin ja kannatti ehdottomasti käydä.

Pimeys alkoi laskeutua kun lähdettiin kävelemään poispäin. Yllättäen matka oli yhtä pitkä kuin mennessäkin ja alkoi tuntumaan jo jaloissa. Sopivasti junaa sai odottaa vielä tunnin ja alkoi taas tuntumaan, että perille ei tulla pääsemään. Matka meni kuitenkin ongelmitta, aikaa vain kului.

Reissuun meni aikaa, mutta oli vaivan arvoista. Tuommoinen vierailu kumminkin havainnollistaa historiaa, vaikka sitä siltikin on vaikea tajuta. Toivottavasti joku reissu tulee täällä vielä tehtyä ennen kuin loppuu vaihto.