Gut, besser, Paulaner

Kaksi päivää Oktoberfestiä takana. Olihan tuo yhdenlainen kokemus. Keskiviikkona aluksi hämmensi kun alueella oli älyttömästi kaikenlaista peli-, ruoka- ja matkamuistokojua ja vähän alkoi miettimään, että oon kuullu vähän juttua, että oluttakin täältä saisi. Jonkin aikaa kierreltiin kunnes mentiin yhdelle teltalle. Festillähän on siis kuusi paikallista panimoa myymässä tuotteitaan teltoissa eli kaikilla panimoila on pari omaa telttaa alueella. Teltta on tosin hieman harhaanjohtava käsite, sillä kyseessä ovat isot rakennukset, jotka ovat siis ihan puusta tehty.

Sisällä on hemmetisti pöytiä, porukkaa ja ääntä. Teltoista pystyy myös varaamaan pöytiä ja sisällä alkoikin tuntumaan, että onko täällä niitä varaamattomiakin pöytiä jossain. Jonkin verran niitäkin on, mutta vapaiden paikkojen löytäminen on vähintäänkin haastavaa. Kuulimme että tyylinä on kysyä onko tilaa esim. kahdelle ja päästä vaikka pöydän päähän, josta pystyy hivuttautumaan sitten pikku hiljaa keskemmälle. Tilaamista arvuuteltiin, kun tiskiä ei näkynyt ja tarjoilijat laukkasivat edestakaisin. Ajatus oli kyllä siitä, että pöytiin täällä vissiin tarjoillaan, mutta kun istumaan ei päässyt niin alkoi vähän epäilyttämään. Mentiin sitten ulkopuolelle terassille, jossa sielläkin oli ihmistä kuin pipoa, mutta pari vapaata paikkaa löytyi. Ehkä kymmenen sekuntia ehdittiin olla paikallaan, kun tarjoilija tuli kysymään "Zwei Bier, ja?".

Illalla vielä oli hauska sattuma, kun samassa pöydässä istuvat naiset keskusteluamme kuunneltuaan kysyivät suomeksi, että ollaanko suomalaisia. Kyseessä oli äiti ja tytär, joista jälkimmäinen oli asunut 13 vuotta Münchenissä. Ei se ehkä niin suuri ihme ole noin isossa tapahtumassa törmätä muihin suomalaisiin, mutta siinä vaiheessa kun selvisi, että tämän äidin aviomies on samalta pieneltä paikkakunnalta mistä itse tulen ja olivat paljon viettäneet aikaa siellä, niin hymähdeltiin puolin ja toisin. Torstaina alettin miettimään seuraavan päivän siirtymää Linziin. Junalippu olisi 50 €, mutta jos halvemmalla pääsisi, niin aina parempi. Saksalaisen tutun kanssa vaihdoin ajatuksia Facebookissa ja selvisi, että bussi tai kimppakyyti voisi olla ihan hyvä idea. Bussiin sitten päädyttiin ja parikymppiä säästettiin (kiitos Katja).

Lauantai-iltakin sujui tutuissa merkeissä festivaalialueella, bratwurstia ja brezeliä kitusiin. Tavoitteena oli tällä kertaa päästä telttaan sisälle istumaan, mutta haaveeksi jäi. Ehkä ensi kerralla sitten.

Yhteenvetona oli kyllä hemmetin hauskat kaksi päivää. Voin kuvitella, että kaikki ei hirveästi innostu vastaavista massatapahtumista, mutta itse tykästyin. Ens vuotta siis odotellessa. Paulanerin terassilla on aina tilaa.