Kell' onni on...

Hiljaiselta viikolta tuntuu. Tänään on jokin kansallinen vapaapäivä, joten tämä viikko on rankasti kolmepäiväinen. Ensi viikolla puolestaan olisi brutaalit kaksi päivää koulutyötä. Viiden päivän viikonloppu on tulossa, joten nyt olisi hyvä mahdollisuus käydä jossain kauempanakin. Ei olla lyöty vielä lukkoon mitään, mutta katsotaan.

Kipinä tähän postaukseen tuli tämän päivän liikunnan iloista. Jari harrastaa geokätköilyä ja sanoi että lähellä olisi pari paikkaa missä pitäisi olla jotain. Kysyi sitten mukaan Markkua ja minua. Eipä tuota ole tullut kokeiltua, joten miksei. Geokätköilyn idea siis on seuraava: joku piilottaa johonkin julkiseen paikkaan jonkin vedenpitävän rasian, jossa on lokikirja ja mahdollisesti joitain esineitä. Tämän jälkeen kätkö päivitetään nettiin ja kätkön tiedoista löytyy koordinaatit, yleinen vaikeustaso, maaston vaikeus ja mahdollisesti jokin vihje. Sitten kuka vain voi hakea netistä tiedot kätköistä tietyltä alueelta ja lähteä etsimään. Useimmiten ilmeisesti käytetään (kuten Jarikin) GPS-laitetta, joka näyttää suunnan ja etäisyyden kohteeseen, mutta voi toki käyttää old school -tyyliin karttaa ja kompassiakin. GPS:n avulla suunnistaminen saattaa kuulostaa helpolta, mutta kätkön tarkemman sijainnin selvittäminen paikan päällä voikin olla haastavaa.

Pienessä sateessa lähdettiin sitten kätköilemään.

Ensimmäinen oli lähellä ja melko helppo. Koulun alueella olevasta puun rungosta löytyi rasia, johon Jari kuittasi kätkemissivun nimimerkkinsä. Seuraavan piti olla n. kilometrin päässä olevan Billa-kaupan lähellä. Sinne käveltiin ja löytyihän se ontosta liikennemerkkitolpasta. Kätkön saadakseen piti vielä irrottaa tolpan rungossa oleva tulppa, jotta piilo paljastui. Aloittelijana ei tullut mieleenkään, mutta onneksi Jari seurasi kätkijän ajatuksenjuoksua ja sai jälleen uuden merkinnän. Lähistöllä piti olla vielä kaksi, joista haettiin toinen. Tätä sai vähän etsiä, kun välissä oli junarataa ja jokea, mutta etsiminen palkittiin.

Reissulla sai vähän uutta näkökulmaa Hagenbergiinkin (tai kaksi viimeistä kätköä olivat oikeastaan Hagenbergin ulkopuolella, pieni paikka nääs): ilma oli syksyinen, pimeää ja vettä tihutti. Mukavaa näinkin, paikat näyttävät pimeässä eri tavalla hienolta.

Geokätköily vakuutti kyllä harrastuksena. Kätköjä on melkein joka paikassa ja näin saa ulkoiluun tavoitteita. En itse lenkkeilystä niin innostu, jos ei uudessa paikassa pääse liikkumaan, mutta näin näin saisi tuttuihinkin paikkoihin uutta mielenkiintoa. Saa nähdä aloittaisiko itsekin ensi kesänä.