Ei sellaista matkaa...

Taas Itävallassa. Vähemmän yllättäen matka tänne ei voinu mennä tuosta vaan helposti. Eihän se ikinä. Aamulla lähdin Oulusta lentokoneella Helsinkiin. Lentokoneen laskeutumisen jälkeen piti olla kaksi tuntia aikaa seuraavan koneen lähtöön eli helppo nakki. Niinpä. Jossain vaiheessa koneen kapteeni kuulutti, että Helsingissä on enemmän tai vähemmän lumimyrsky ja kone on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tässä vaihessa alkoi vähän kuumottaa. No, kone laskeutui tuon puoli tuntia myöhässä, mutta matkatavarat ainakin sai nopeasti. Loppujen lopuksi olin laukun kanssa valmiina runsaat puoli tuntia ennen kuin seuraavan lennon lähtöselvitys meni kiinni eli ei niin paha.

Jarin kanssa nähtiin ja mentiin lähtöselvitykseen. Kävi ilmi, että ruumaan menevät matkatavarat maksavat kentällä tuplasti sen, mitä Kilroyn sivuilla oli sanottu. Maksettavaa tuli siis 30 euroa per nenä. Meni tuo vielä. Seuraava lento oli siis Air Balticilta. Ensin lento Riikaan, jossa koneen vaihto ja Wieniin. Lennolla katsottiin kelloa, että aika vähän aikaa annettu tälle vaihdolle (25 min.). Konehan toki oli myös vähän myöhässä. Ovien avauduttua Latviassa lähdettiin koneesta ulos ja juoksemaan seuraavalle portille. Juostessa tuli jo kuulutus, että portti on suljettu. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä ja päästiin vielä sisään. Koneessa alettiin ajattelemaan, että jos me kerettiin näin nipin napin, niin mites laukut. Niinpä.

Saavuttiin Wieniin aika lailla ajoissa. Mentiin laukkuhihnalle ja odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ei näy. Mentiin kadonneitten tavaroitten luukulle, annettiin matkatavarakuitit ja osoite sekä yhteystiedot. Nainen tiskillä kertoi, että laukut tulisivat yhdessä tai kahdessa päivässä koneella Linziin ja sieltä Hagenbergiin. Lähdettiin bussilla rautatieasemalle ja alkoi vähän tuntua, että eikö ole sellaista reissua, joka voisi mennä ihan vaan iisisti ilman mitään hiostusta. Ainakaan ei tarvinnut pakaaseja raahata eli siinä mielessä hyvä. Illalla oltiin ehkä kuuden aikaan asuntolassa.

Eilinen meni tekemättä oikeastaan mitään erikoista. Laukkuja ei näkynyt. Tänään kahdeksalta soi puhelin ja joku nainen soitti ja kysyi haenko laukut Linzistä vai tuodaanko ne. Pyysin tuomaan. Soittaja kysyi vielä, olenko kotona kahdeksan ja kymmenen välillä. Vähän kymmenen jälkeen puhelin soi uudestaan ja sama henkilö kertoi, että taksikuskin pitäisi olla ulkona pakaasien kanssa. Käytiin alakerrassa ja kuitattiin laukut. Nyt on sentään jopa vaihtovaatteita. Eihän tuosta laukkujen tuomisesta tarvitse maksaa mitään? Näin ainakin olen itse käsittänyt ja se kuitattu paperi näytti samalta mikä me saatiin niistä laukuista lentokentältä eikä taksikuskikaan ollut käsi ojossa.

Maanantaihin asti vapaata ja sitten on vaihtelevasti projektien tekemistä ja jotain tunteja. Ei pitäisi ihan hirveitä kuitenkaan olla \,,/ Kirjoittelen taas, jos tulee jotain asiaa.

KZ Mauthausen

No niin, ehkä nyt sais aikaseksi kirjoittaa sen blogitekstin runsaat pari viikkoa sitten tapahtuneesta ekskursiosta, mistä oon jo kahdesti maininnut. Olin lukenut aikaisemmin, että Mauthausenissa, ehkä n. 30 kilometriä Linzistä, oli ollut keskitysleiri. Tämä palasi taas myöhemmin mieleen ja ehdotin Jarille ja Markulle vierailua sinne. Lauantaiaamupäivänä lähdettiin läheiseltä Pregartenin juna-asemalta Linziin, josta puolestaan kohti St. Valentinia junalla. Siellä puolestaan junan vaihto paikallisjunaan ja Mauthauseniin. Vaihtoja joutui odottamaan jonkin aikaa ja sen takia matka kesti.

Perillä Mauthausenissa lähdimme suunnistamaan Mauthausen Memorial -kylttien avulla, mutta kuten aiemminkin, tuli tälläkin matkalla yllätyksiä. Olin ymmärtänyt, että St. Valentinin asemalta olisi kävelyä viisi kilometriä tai vaihtoehtoisesti voi mennä junalla. Eiii välttämättä. Myöhemmin selvisi, että ko. matka olikin Mauthausenin aseman ja leirin välinen etäisyys. Onneksi emme tätä silloin tienneet, patikoimme sinnikkäästi, vaikka alkoikin epäilyttämään oikea suunta, kun kyltit loppuivat.

Uurastus kuitenkin palkittiin ja saavuimme leirille sellaiseen aikaan, että aikaa kiertelyynkin vielä oli ennen sulkemisaikaa. Lainaus Wikipediasta: "Alun perin alueella sijainneesta yksittäisestä leiristä Mauthausen laajeni ajan mittaan yhdeksi Saksan hallinnoiman Euroopan suurimmista työleirikomplekseista". Leirin alue oli iso ja ilmeisesti suuri osa työstä tehtiin läheisellä kivilouhoksella. Kassalta saatiin radiopuhelimen oloiset laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan aina tietyissä kohdissa selostuksen. Karu paikkahan tuo oli, siellä on ilmeisesti ollut ihan leirienkin mittapuulla kovat olot. Vankeja on tapettu työllä tai sitten kaasukammiossa. Leiristä ei tosiaan kuultu keneltäkään vaan se löytyi sattumalta, ei tosin sinänsä ihme ettei tuo nyt ensimmäinen puheenaihe ole. Niin ikävää kuin onkin, niin historiaa tuo kuitenkin on siinä missä muukin ja kannatti ehdottomasti käydä.

Pimeys alkoi laskeutua kun lähdettiin kävelemään poispäin. Yllättäen matka oli yhtä pitkä kuin mennessäkin ja alkoi tuntumaan jo jaloissa. Sopivasti junaa sai odottaa vielä tunnin ja alkoi taas tuntumaan, että perille ei tulla pääsemään. Matka meni kuitenkin ongelmitta, aikaa vain kului.

Reissuun meni aikaa, mutta oli vaivan arvoista. Tuommoinen vierailu kumminkin havainnollistaa historiaa, vaikka sitä siltikin on vaikea tajuta. Toivottavasti joku reissu tulee täällä vielä tehtyä ennen kuin loppuu vaihto.

Salzburg

Nyt olisi Salzburg koluttu. Aikaa ei montaa päivää ollut, mutta varmaan pääasiat tuli nähtyä. Perjantaina ei ihmeitä tullu tehtyä. Vähän käveltiin illalla kunnes mentin syömään Alter Fuchs -nimiseen paikkaan. Ko. paikka ei ollut mitenkään erityisen hienosteleva, tunnelma oli mukava ja ruoka oli hyvää. Illan annos oli makkaraa ja hapankaalia, kuinka sopivaa. Lauantaina oli vuorossa kaupungin päänähtävyys eli viereisellä vuorella oleva linna. Linnaan noustiin vanhastakaupungista köysiradalla, jossa vaunut eivät kuitenkaan killuneet ilmassa.

Linnasta olisi ollut eri säällä erinomaiset näkymät, mutta vierailua varjosti (heh) sumu. Näinkin näköala oli hieno ja linnassa oli muutakin nähtävää, kuten marionettimuseo ja kiertokäynti, jossa esiteltiin vankityrmää, linnan historiaa ym.
Illallinen nautittiin ravintolassa nimeltä KK, joka oli hieman eri tyylinen kuin edellisen illan paikka. Ravintola oli ikään kuin "hienompi" paikka, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa olisi ajatellut vain, kuinka tästä tukalasta tilanteesta pääsee pois. Ateria oli hyvä. Illan päälle kävin vielä veljen ja vaimonsa kanssa Die Weisse -kievarissa. Paikalla oli omia oluita, joista maistettiin kahta sorttia. Kummastakaan ei löytynyt varsinaista moitittavaa, mutta ei varsinaista kehuttavaakaan. Hieman pliisuja olivat.

Sunnuntain Reiseplanissa oli ulkomaanmatka. Salzburg sijaitsee aivan Saksan rajalla, joten maisemia päätettiin lähteä katsomaan rajalla olevaan Berchtesgadenin kylään. Kylästä oli hienot maisemat sieltä ja päivä oli aurinkoisempi kuin edellinen, joten niistä pystyi myös nauttimaan. Lounas syötiin paikallisessa gasthausissa. Aterialta jäi mieleen strudelit, jotka ovat ikään kuin perunamassasta muotoiltuja palloja, jossa on jotain sisällä. Hyviä olivat. Luin myöhemmin Wikipediasta, että Berchtesgadenilla on historiaa toisen maailmansodan ajalta, kuten mm. Hitlerin Kotkanpesä-asunto.

Näihin nähtävyyksiin voisi olla mielenkiintoista käydä tutustumassa, mutta enpä noista tiennyt eikä oikein ollut aikaakaan varattu niille. Ehkäpä joskus myöhemmin.

Seuraavaksi oli paluu Salzburgiin, jossa käytiin vielä maistamassa sitä aitoa sacherkakkua. En ole tietääkseni epäaitoakaan maistanut, joten en osaa kertoa eroista, mutta maittoi tuokin. Ilta huipentui vielä paikalliseen munkkiluostaripanimoon. Paikassa pystyi ostamaan luostarin omia oluita (märzen ja bock) sekä erilaisia ruoka-annoksia.

Henkisyyttä en aistinut tunnelmassa, mutta ehkä jotain muuta. Suurista saleista ja olutta juovista ihmisistä tuli hieman Oktoberfest mieleen.

Maanantaina päivällä ei ollut kummempaa suunnitelmaa kuin kierrellä kaupungilla. Itsehän siis lähdin puoli kahdelta junalla, joten ei siinä kummempaan oikein ollut intoakaan. Isä ja äiti lähtivät saattelemaan asemalle, josta lippu kouraan ja junaan.

Mukava viikonloppu oli. Hauskahan se oli toki nähdä perhettä ja samalla näki uutta kaupunkiakin. Loppuviikko tuntui koulutehtävien osalta aika ikävältä, mutta yllättävän kivuttomasti meni. Parallelsin eka tehtävästä täydet pongot ja shader-projektisuunnitelmankin sai palautettua! Tämän lisäksi Web applications -tehtävä meni melkein itsestään! Ja peliprojektin eka versio tulee ulos pian! Matkalla sain myös idean ekskursioon, joka Jarin ja Markun kanssa toteutettin, mutta ollaanpa siitä vielä hys-hys. Kerron siitä lisää, seuraavassa bloggauksessa.

Sukujuhlat

Jumalan terve. Viikonlopuksi tuli vähän normaalista poikkeavia suunnitelmia. Perhe tuli Itävaltaan eilen ja lähtee tiistaina. Eilen ja tänään näytin vähän paikkoja Hagenbergissa ja tänään lähdettiin ajamaan kohti Salzburgia. Linzissä pysähdyttiin hetki, mutta nopeastihan tuon matkan ajaa joka tapauksessa. Täällä Salzburgissa majapaikkana on hotelli Mozart, joka sijaitsee aika lailla keskustassa. Ohjelmaakin varmaan löytyy, kuulemma lähellä on jokin munkkiluostari, jossa on panimo, nom nom. Itse varmaan lähden jo maanantaina, koska tiistaina alkaa jo koulu. Ensi viikon lopulla pitäisi vielä pari ikävää koulutehtävää palauttaa, mutta eipä mietitä sitä juuri nyt. Laittelen tässä viikonlopun aikana pienempää päivitystä tai sitten ensi viikolla jotain koko reissun kokoavaa.

Ekskursio

Ensimmäinen reissu tuli tehtyä. Toissa sunnuntaina lähdettiin bussilla klo 8 koululta kohti Hallstattia. Matka suuntautui Salzkammergutiin, joka on suosittua matkailualuetta kauniiden maisemien vuoksi sekä myös Unescon maailmanperintökohde. Matka kesti bussilla noin kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. Ensin mentiin Hallstattin kaupunkiin, joka on idyllinen pikkukylä järven rannalla. Kylässä kierreltiin jonkin aikaa kunnes mentiin omaperäiseen rakennukseen.

Talossa oli satoja pääkalloja, joissa oli kirjoitettu omistajan nimi sekä kuolinvuosi. Lisäksi hyllyjen alla oli aimo kasat muita luita. Ehkä on paikallaan avata hieman taustoja. Kylässä oli loppunut hautausmaalta tila. Ratkaisu: haudat auki, valkaistaan kallot ja laitetaan näytille. Kaikki eivät välttämättä innostu tällaisesta nähtävyydestä, mutta itse pidin sitä mielenkiintoisena. Pääkallot oli lisäksi koristeltu erilaisilla maalauksilla, joilla oli omat merkityksensä. Pappien kallot oli laitettu paraatipaikalle jalustalle. Pääkalloluolan jälkeen tavoitteena oli lounas ravintolassa. Uhriksi valikoitui tällä kertaa perinteinen Wienerschnitzel, nom nom.

Ei tässä kylässä varmaan hirveästi tapahdu, mutta suunnittelin jo valmistumisen jälkeen vuokraavani ohessa näkyvän talon ja naputtelevani siellä koodia etänä jollekin firmalle.

Seuraavaksi lampsittiin takaisin bussiin ja lyhyt ajelu Dachsteinin vuoristoalueelle Alpeille. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä lähellä olevalle suolakaivokselle, mutta sen sijaan suuntasimmekin jääluolaan. Nyt voi vetää köysiradan yli listasta "Ajoneuvot, joilla en ole matkustanut". Ensin ko. kapineella noustiin ylös vuorenrinnettä tasaisemmalle alueelle, josta käveltiin ylös luolaan vuoren sisään.

Reitti luolassa oli ehkä n. kilometrin pituinen. Vaikea sanoa mitä jääluolalta odotti, kun ei joka päivä käy. Ehkä odotukset olivat vähän...monumentaalisemmat, mutta kyllähän tuo vaikutti noinkin. Noin ison luolan muodostuminen on kestänyt kuitenkin jonkin aikaa ja sitten kun miettii niitä jäämassoja ja kiveä pään päällä. Schön. Luolalle mentäessä tuli perinteinen ongelma: "Hemmetti kun siistit maisemat! *foto foto, nousee jonkin verran ylöspäin* Hemmetti kun siistit maisemat!" Toista n kertaa (n = mutkien määrä vuoripolulla, joissa vilkaisee taaksepäin).

Luulin että tämän jälkeen lähdetään kotia kohti, mutta ei sentään. Mentiin takaisin köysiratapysäkille, johon ensin noustiin ja uudelle radalle ja uusiin ulottuvuuksiin. Tie oli auki taivasta myöten. Suuntana oli 5fingers eli "viisi sormea" joka on näköalapaikka 2100 metrissä. Ylhäällä näkyi ihmisiä patikoimassa ja joillakin taisi suksiakin olla mukana. Käveltiin ehkä vajaa kilometri sormille ja matkalla oli kyllä vaikuttunut fiilis.

Onhan tätä kuvissa ja elokuvissa nähnyt, mutta kun ei itse ole vuoristossa tullut käytyä, niin hiljaiseksi veti. Jonkin aikaa vietettiin näköalapaikalla ja lähdettiin sitten takaisin kahdet köysiradat alas ja bussille. Jotkut yritykset ilmeisesti sponssasi meidän reissua, jonka jälkeen maksettavaa kertyi kymppi per nenä. Takaisin oltiin joskus kahdeksan maissa illalla.

Hieno reissu ja hyvä, että järjestettiin. Sää suosi; aurinko paistoi koko reissun, vaikka aamupäivästä olikin vähän viileää. Mukaan suositeltiin otettavaksi lämmintä vaatetta luolaa varten, vaikka ei se ihan niin kylmä ollut mitä varoiteltiin. Muitakin reissuja pitäisi olla tulossa jossain vaiheessa, niitä odotellessa. Viime viikko oli aika normi viikko, kirjoittelen siitä kohta jos tulee jotain mieleen.