Salzburg

Nyt olisi Salzburg koluttu. Aikaa ei montaa päivää ollut, mutta varmaan pääasiat tuli nähtyä. Perjantaina ei ihmeitä tullu tehtyä. Vähän käveltiin illalla kunnes mentin syömään Alter Fuchs -nimiseen paikkaan. Ko. paikka ei ollut mitenkään erityisen hienosteleva, tunnelma oli mukava ja ruoka oli hyvää. Illan annos oli makkaraa ja hapankaalia, kuinka sopivaa. Lauantaina oli vuorossa kaupungin päänähtävyys eli viereisellä vuorella oleva linna. Linnaan noustiin vanhastakaupungista köysiradalla, jossa vaunut eivät kuitenkaan killuneet ilmassa.

Linnasta olisi ollut eri säällä erinomaiset näkymät, mutta vierailua varjosti (heh) sumu. Näinkin näköala oli hieno ja linnassa oli muutakin nähtävää, kuten marionettimuseo ja kiertokäynti, jossa esiteltiin vankityrmää, linnan historiaa ym.
Illallinen nautittiin ravintolassa nimeltä KK, joka oli hieman eri tyylinen kuin edellisen illan paikka. Ravintola oli ikään kuin "hienompi" paikka, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa olisi ajatellut vain, kuinka tästä tukalasta tilanteesta pääsee pois. Ateria oli hyvä. Illan päälle kävin vielä veljen ja vaimonsa kanssa Die Weisse -kievarissa. Paikalla oli omia oluita, joista maistettiin kahta sorttia. Kummastakaan ei löytynyt varsinaista moitittavaa, mutta ei varsinaista kehuttavaakaan. Hieman pliisuja olivat.

Sunnuntain Reiseplanissa oli ulkomaanmatka. Salzburg sijaitsee aivan Saksan rajalla, joten maisemia päätettiin lähteä katsomaan rajalla olevaan Berchtesgadenin kylään. Kylästä oli hienot maisemat sieltä ja päivä oli aurinkoisempi kuin edellinen, joten niistä pystyi myös nauttimaan. Lounas syötiin paikallisessa gasthausissa. Aterialta jäi mieleen strudelit, jotka ovat ikään kuin perunamassasta muotoiltuja palloja, jossa on jotain sisällä. Hyviä olivat. Luin myöhemmin Wikipediasta, että Berchtesgadenilla on historiaa toisen maailmansodan ajalta, kuten mm. Hitlerin Kotkanpesä-asunto.

Näihin nähtävyyksiin voisi olla mielenkiintoista käydä tutustumassa, mutta enpä noista tiennyt eikä oikein ollut aikaakaan varattu niille. Ehkäpä joskus myöhemmin.

Seuraavaksi oli paluu Salzburgiin, jossa käytiin vielä maistamassa sitä aitoa sacherkakkua. En ole tietääkseni epäaitoakaan maistanut, joten en osaa kertoa eroista, mutta maittoi tuokin. Ilta huipentui vielä paikalliseen munkkiluostaripanimoon. Paikassa pystyi ostamaan luostarin omia oluita (märzen ja bock) sekä erilaisia ruoka-annoksia.

Henkisyyttä en aistinut tunnelmassa, mutta ehkä jotain muuta. Suurista saleista ja olutta juovista ihmisistä tuli hieman Oktoberfest mieleen.

Maanantaina päivällä ei ollut kummempaa suunnitelmaa kuin kierrellä kaupungilla. Itsehän siis lähdin puoli kahdelta junalla, joten ei siinä kummempaan oikein ollut intoakaan. Isä ja äiti lähtivät saattelemaan asemalle, josta lippu kouraan ja junaan.

Mukava viikonloppu oli. Hauskahan se oli toki nähdä perhettä ja samalla näki uutta kaupunkiakin. Loppuviikko tuntui koulutehtävien osalta aika ikävältä, mutta yllättävän kivuttomasti meni. Parallelsin eka tehtävästä täydet pongot ja shader-projektisuunnitelmankin sai palautettua! Tämän lisäksi Web applications -tehtävä meni melkein itsestään! Ja peliprojektin eka versio tulee ulos pian! Matkalla sain myös idean ekskursioon, joka Jarin ja Markun kanssa toteutettin, mutta ollaanpa siitä vielä hys-hys. Kerron siitä lisää, seuraavassa bloggauksessa.

Gut, besser, Paulaner

Kaksi päivää Oktoberfestiä takana. Olihan tuo yhdenlainen kokemus. Keskiviikkona aluksi hämmensi kun alueella oli älyttömästi kaikenlaista peli-, ruoka- ja matkamuistokojua ja vähän alkoi miettimään, että oon kuullu vähän juttua, että oluttakin täältä saisi. Jonkin aikaa kierreltiin kunnes mentiin yhdelle teltalle. Festillähän on siis kuusi paikallista panimoa myymässä tuotteitaan teltoissa eli kaikilla panimoila on pari omaa telttaa alueella. Teltta on tosin hieman harhaanjohtava käsite, sillä kyseessä ovat isot rakennukset, jotka ovat siis ihan puusta tehty.

Sisällä on hemmetisti pöytiä, porukkaa ja ääntä. Teltoista pystyy myös varaamaan pöytiä ja sisällä alkoikin tuntumaan, että onko täällä niitä varaamattomiakin pöytiä jossain. Jonkin verran niitäkin on, mutta vapaiden paikkojen löytäminen on vähintäänkin haastavaa. Kuulimme että tyylinä on kysyä onko tilaa esim. kahdelle ja päästä vaikka pöydän päähän, josta pystyy hivuttautumaan sitten pikku hiljaa keskemmälle. Tilaamista arvuuteltiin, kun tiskiä ei näkynyt ja tarjoilijat laukkasivat edestakaisin. Ajatus oli kyllä siitä, että pöytiin täällä vissiin tarjoillaan, mutta kun istumaan ei päässyt niin alkoi vähän epäilyttämään. Mentiin sitten ulkopuolelle terassille, jossa sielläkin oli ihmistä kuin pipoa, mutta pari vapaata paikkaa löytyi. Ehkä kymmenen sekuntia ehdittiin olla paikallaan, kun tarjoilija tuli kysymään "Zwei Bier, ja?".

Illalla vielä oli hauska sattuma, kun samassa pöydässä istuvat naiset keskusteluamme kuunneltuaan kysyivät suomeksi, että ollaanko suomalaisia. Kyseessä oli äiti ja tytär, joista jälkimmäinen oli asunut 13 vuotta Münchenissä. Ei se ehkä niin suuri ihme ole noin isossa tapahtumassa törmätä muihin suomalaisiin, mutta siinä vaiheessa kun selvisi, että tämän äidin aviomies on samalta pieneltä paikkakunnalta mistä itse tulen ja olivat paljon viettäneet aikaa siellä, niin hymähdeltiin puolin ja toisin. Torstaina alettin miettimään seuraavan päivän siirtymää Linziin. Junalippu olisi 50 €, mutta jos halvemmalla pääsisi, niin aina parempi. Saksalaisen tutun kanssa vaihdoin ajatuksia Facebookissa ja selvisi, että bussi tai kimppakyyti voisi olla ihan hyvä idea. Bussiin sitten päädyttiin ja parikymppiä säästettiin (kiitos Katja).

Lauantai-iltakin sujui tutuissa merkeissä festivaalialueella, bratwurstia ja brezeliä kitusiin. Tavoitteena oli tällä kertaa päästä telttaan sisälle istumaan, mutta haaveeksi jäi. Ehkä ensi kerralla sitten.

Yhteenvetona oli kyllä hemmetin hauskat kaksi päivää. Voin kuvitella, että kaikki ei hirveästi innostu vastaavista massatapahtumista, mutta itse tykästyin. Ens vuotta siis odotellessa. Paulanerin terassilla on aina tilaa.

Ylipainostavaa

Joku voisi sanoa, että eilisilta meni taas hieman säätämiseksi. Olin ollut äärimmäisen järjestelmällinen ja tehnyt kattavan listan tavaroista, jotka täytyy ottaa mukaan. Ikävä kyllä unohdin, että tavaroilla on myös tilavuus ja massa. Ensimmäisen pakkausyrityksen jälkeen olin musertunut. Mm. kitara, jonka mukaan ottamista olin pisimpään puntaroinut (en valitettavasti sanan varsinaisessa merkityksessä) yllätti painollaan. Lisätään tähän vielä yhtäaikainen huoneen siivous uutta vuokralaista varten, niin hymy oli herkässä. Lopulta muutaman tavaran jättämisen jälkeen arvioin, että paino on tarpeeksi lähellä sallittua 20 kiloa. Pääsin vihdoin sänkyyn ja tunnin virkistävien yöunien jälkeen oli aika herätä valmistautumaan.

Klo 4:15 taksiin, Jari kyytiin ja kentälle. Totuuden hetki koitti matkalaukkujen punnituksessa. Pakaasi hihnalle, katse vaakaan. Katum, 25,9 kg. Jooooh, onneksi Jarilla oli alipainoa, niin katsoivat läpi sormien. Pitää vähän funtsia sitten paluulentoa. Lento Berliiniin lähti klo 6:40 ja siellä oli n. parin tunnin odotus. Sieltä Müncheniin, jossa oltiin perillä vähän myöhässä n. yhdeltätoista. Siitä S-Bahnilla Meininger-hostelliin, jossa suihkuun ja vaatteiden vaihto.

Tällä hetkellä ollaan hostellin aulassa ja kohta pitäisi lähteä Festeille. Vähän kyllä jo suuta kuivaakin. Porukka on kyllä hyvin menossa mukana, sen verran on näkynyt näitä perinteisiä asuja miehillä ja naisilla. Täytyy laittaa omaa kuvamateriaalia, kun sitä kertyy, mutta sitä odotellessa vähän fiilistelyä: