KZ Mauthausen

No niin, ehkä nyt sais aikaseksi kirjoittaa sen blogitekstin runsaat pari viikkoa sitten tapahtuneesta ekskursiosta, mistä oon jo kahdesti maininnut. Olin lukenut aikaisemmin, että Mauthausenissa, ehkä n. 30 kilometriä Linzistä, oli ollut keskitysleiri. Tämä palasi taas myöhemmin mieleen ja ehdotin Jarille ja Markulle vierailua sinne. Lauantaiaamupäivänä lähdettiin läheiseltä Pregartenin juna-asemalta Linziin, josta puolestaan kohti St. Valentinia junalla. Siellä puolestaan junan vaihto paikallisjunaan ja Mauthauseniin. Vaihtoja joutui odottamaan jonkin aikaa ja sen takia matka kesti.

Perillä Mauthausenissa lähdimme suunnistamaan Mauthausen Memorial -kylttien avulla, mutta kuten aiemminkin, tuli tälläkin matkalla yllätyksiä. Olin ymmärtänyt, että St. Valentinin asemalta olisi kävelyä viisi kilometriä tai vaihtoehtoisesti voi mennä junalla. Eiii välttämättä. Myöhemmin selvisi, että ko. matka olikin Mauthausenin aseman ja leirin välinen etäisyys. Onneksi emme tätä silloin tienneet, patikoimme sinnikkäästi, vaikka alkoikin epäilyttämään oikea suunta, kun kyltit loppuivat.

Uurastus kuitenkin palkittiin ja saavuimme leirille sellaiseen aikaan, että aikaa kiertelyynkin vielä oli ennen sulkemisaikaa. Lainaus Wikipediasta: "Alun perin alueella sijainneesta yksittäisestä leiristä Mauthausen laajeni ajan mittaan yhdeksi Saksan hallinnoiman Euroopan suurimmista työleirikomplekseista". Leirin alue oli iso ja ilmeisesti suuri osa työstä tehtiin läheisellä kivilouhoksella. Kassalta saatiin radiopuhelimen oloiset laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan aina tietyissä kohdissa selostuksen. Karu paikkahan tuo oli, siellä on ilmeisesti ollut ihan leirienkin mittapuulla kovat olot. Vankeja on tapettu työllä tai sitten kaasukammiossa. Leiristä ei tosiaan kuultu keneltäkään vaan se löytyi sattumalta, ei tosin sinänsä ihme ettei tuo nyt ensimmäinen puheenaihe ole. Niin ikävää kuin onkin, niin historiaa tuo kuitenkin on siinä missä muukin ja kannatti ehdottomasti käydä.

Pimeys alkoi laskeutua kun lähdettiin kävelemään poispäin. Yllättäen matka oli yhtä pitkä kuin mennessäkin ja alkoi tuntumaan jo jaloissa. Sopivasti junaa sai odottaa vielä tunnin ja alkoi taas tuntumaan, että perille ei tulla pääsemään. Matka meni kuitenkin ongelmitta, aikaa vain kului.

Reissuun meni aikaa, mutta oli vaivan arvoista. Tuommoinen vierailu kumminkin havainnollistaa historiaa, vaikka sitä siltikin on vaikea tajuta. Toivottavasti joku reissu tulee täällä vielä tehtyä ennen kuin loppuu vaihto.

Ekskursio

Ensimmäinen reissu tuli tehtyä. Toissa sunnuntaina lähdettiin bussilla klo 8 koululta kohti Hallstattia. Matka suuntautui Salzkammergutiin, joka on suosittua matkailualuetta kauniiden maisemien vuoksi sekä myös Unescon maailmanperintökohde. Matka kesti bussilla noin kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. Ensin mentiin Hallstattin kaupunkiin, joka on idyllinen pikkukylä järven rannalla. Kylässä kierreltiin jonkin aikaa kunnes mentiin omaperäiseen rakennukseen.

Talossa oli satoja pääkalloja, joissa oli kirjoitettu omistajan nimi sekä kuolinvuosi. Lisäksi hyllyjen alla oli aimo kasat muita luita. Ehkä on paikallaan avata hieman taustoja. Kylässä oli loppunut hautausmaalta tila. Ratkaisu: haudat auki, valkaistaan kallot ja laitetaan näytille. Kaikki eivät välttämättä innostu tällaisesta nähtävyydestä, mutta itse pidin sitä mielenkiintoisena. Pääkallot oli lisäksi koristeltu erilaisilla maalauksilla, joilla oli omat merkityksensä. Pappien kallot oli laitettu paraatipaikalle jalustalle. Pääkalloluolan jälkeen tavoitteena oli lounas ravintolassa. Uhriksi valikoitui tällä kertaa perinteinen Wienerschnitzel, nom nom.

Ei tässä kylässä varmaan hirveästi tapahdu, mutta suunnittelin jo valmistumisen jälkeen vuokraavani ohessa näkyvän talon ja naputtelevani siellä koodia etänä jollekin firmalle.

Seuraavaksi lampsittiin takaisin bussiin ja lyhyt ajelu Dachsteinin vuoristoalueelle Alpeille. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä lähellä olevalle suolakaivokselle, mutta sen sijaan suuntasimmekin jääluolaan. Nyt voi vetää köysiradan yli listasta "Ajoneuvot, joilla en ole matkustanut". Ensin ko. kapineella noustiin ylös vuorenrinnettä tasaisemmalle alueelle, josta käveltiin ylös luolaan vuoren sisään.

Reitti luolassa oli ehkä n. kilometrin pituinen. Vaikea sanoa mitä jääluolalta odotti, kun ei joka päivä käy. Ehkä odotukset olivat vähän...monumentaalisemmat, mutta kyllähän tuo vaikutti noinkin. Noin ison luolan muodostuminen on kestänyt kuitenkin jonkin aikaa ja sitten kun miettii niitä jäämassoja ja kiveä pään päällä. Schön. Luolalle mentäessä tuli perinteinen ongelma: "Hemmetti kun siistit maisemat! *foto foto, nousee jonkin verran ylöspäin* Hemmetti kun siistit maisemat!" Toista n kertaa (n = mutkien määrä vuoripolulla, joissa vilkaisee taaksepäin).

Luulin että tämän jälkeen lähdetään kotia kohti, mutta ei sentään. Mentiin takaisin köysiratapysäkille, johon ensin noustiin ja uudelle radalle ja uusiin ulottuvuuksiin. Tie oli auki taivasta myöten. Suuntana oli 5fingers eli "viisi sormea" joka on näköalapaikka 2100 metrissä. Ylhäällä näkyi ihmisiä patikoimassa ja joillakin taisi suksiakin olla mukana. Käveltiin ehkä vajaa kilometri sormille ja matkalla oli kyllä vaikuttunut fiilis.

Onhan tätä kuvissa ja elokuvissa nähnyt, mutta kun ei itse ole vuoristossa tullut käytyä, niin hiljaiseksi veti. Jonkin aikaa vietettiin näköalapaikalla ja lähdettiin sitten takaisin kahdet köysiradat alas ja bussille. Jotkut yritykset ilmeisesti sponssasi meidän reissua, jonka jälkeen maksettavaa kertyi kymppi per nenä. Takaisin oltiin joskus kahdeksan maissa illalla.

Hieno reissu ja hyvä, että järjestettiin. Sää suosi; aurinko paistoi koko reissun, vaikka aamupäivästä olikin vähän viileää. Mukaan suositeltiin otettavaksi lämmintä vaatetta luolaa varten, vaikka ei se ihan niin kylmä ollut mitä varoiteltiin. Muitakin reissuja pitäisi olla tulossa jossain vaiheessa, niitä odotellessa. Viime viikko oli aika normi viikko, kirjoittelen siitä kohta jos tulee jotain mieleen.