Ei sellaista matkaa...

Taas Itävallassa. Vähemmän yllättäen matka tänne ei voinu mennä tuosta vaan helposti. Eihän se ikinä. Aamulla lähdin Oulusta lentokoneella Helsinkiin. Lentokoneen laskeutumisen jälkeen piti olla kaksi tuntia aikaa seuraavan koneen lähtöön eli helppo nakki. Niinpä. Jossain vaiheessa koneen kapteeni kuulutti, että Helsingissä on enemmän tai vähemmän lumimyrsky ja kone on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tässä vaihessa alkoi vähän kuumottaa. No, kone laskeutui tuon puoli tuntia myöhässä, mutta matkatavarat ainakin sai nopeasti. Loppujen lopuksi olin laukun kanssa valmiina runsaat puoli tuntia ennen kuin seuraavan lennon lähtöselvitys meni kiinni eli ei niin paha.

Jarin kanssa nähtiin ja mentiin lähtöselvitykseen. Kävi ilmi, että ruumaan menevät matkatavarat maksavat kentällä tuplasti sen, mitä Kilroyn sivuilla oli sanottu. Maksettavaa tuli siis 30 euroa per nenä. Meni tuo vielä. Seuraava lento oli siis Air Balticilta. Ensin lento Riikaan, jossa koneen vaihto ja Wieniin. Lennolla katsottiin kelloa, että aika vähän aikaa annettu tälle vaihdolle (25 min.). Konehan toki oli myös vähän myöhässä. Ovien avauduttua Latviassa lähdettiin koneesta ulos ja juoksemaan seuraavalle portille. Juostessa tuli jo kuulutus, että portti on suljettu. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä ja päästiin vielä sisään. Koneessa alettiin ajattelemaan, että jos me kerettiin näin nipin napin, niin mites laukut. Niinpä.

Saavuttiin Wieniin aika lailla ajoissa. Mentiin laukkuhihnalle ja odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ei näy. Mentiin kadonneitten tavaroitten luukulle, annettiin matkatavarakuitit ja osoite sekä yhteystiedot. Nainen tiskillä kertoi, että laukut tulisivat yhdessä tai kahdessa päivässä koneella Linziin ja sieltä Hagenbergiin. Lähdettiin bussilla rautatieasemalle ja alkoi vähän tuntua, että eikö ole sellaista reissua, joka voisi mennä ihan vaan iisisti ilman mitään hiostusta. Ainakaan ei tarvinnut pakaaseja raahata eli siinä mielessä hyvä. Illalla oltiin ehkä kuuden aikaan asuntolassa.

Eilinen meni tekemättä oikeastaan mitään erikoista. Laukkuja ei näkynyt. Tänään kahdeksalta soi puhelin ja joku nainen soitti ja kysyi haenko laukut Linzistä vai tuodaanko ne. Pyysin tuomaan. Soittaja kysyi vielä, olenko kotona kahdeksan ja kymmenen välillä. Vähän kymmenen jälkeen puhelin soi uudestaan ja sama henkilö kertoi, että taksikuskin pitäisi olla ulkona pakaasien kanssa. Käytiin alakerrassa ja kuitattiin laukut. Nyt on sentään jopa vaihtovaatteita. Eihän tuosta laukkujen tuomisesta tarvitse maksaa mitään? Näin ainakin olen itse käsittänyt ja se kuitattu paperi näytti samalta mikä me saatiin niistä laukuista lentokentältä eikä taksikuskikaan ollut käsi ojossa.

Maanantaihin asti vapaata ja sitten on vaihtelevasti projektien tekemistä ja jotain tunteja. Ei pitäisi ihan hirveitä kuitenkaan olla \,,/ Kirjoittelen taas, jos tulee jotain asiaa.

Kuudestoistaosatauko

Hola amigos. Viimeisimmät pari viikkoa on ollu aika kiirettä. Java-peliprojektista saatiin alfaversio ulos. Kyseisessä versiossa on siis vain yksi kenttä, mutta pelimekaniikka toimii kuitenkin pääpiirteissään, joten sisällön lisääminen on enää se juttu mikä pitää tehdä. Tuolla versiolla pääsee kuitenkin tuon peliprojektikurssin läpi eli sen puolesta ei tarvi stressata. Shader-kurssin projektista piti palauttaa perjantaihin mennessä väliversio. Tuolla kurssilla ollaan siis oltu melko pihalla, joten oli uskomatonta, että saatiin jonkinlainen ohjelma jopa kasaan. Teoriassa jos tuota saa eteenpäin, niin voi olla jopa kurssi läpi ja silloin kyllä puhutaan ihmeestä. Muutakin palautettavaa oli yllin kyllin, joten vaivaa sai nähdä.

Normaalisti viikonlopun tullessa olisi voinut vähän huokaista, mutta ei tällä kertaa. Oltiin ilmoittauduttu Jarin ja Markun kanssa jo aiemmin Game Jam -nimiseen tapahtumaan, joka järjestetään vuosittain, mutta ensimmäistä kertaa täällä. Tapahtuman ideana on pienessä tiimissä kehittää peli 36 tunnissa annetusta aiheesta. Haastavaa, mutta kiinnostavaa. Joukkueemme oli nimeltään asiaankuulumattomasti, mutta mahtipontisesti Konttisen vasarateatteri. Perjantai-iltana saimme tietää aiheen "Dude, where's my super powers?" eli "Jätkä, missä mun supervoimat?". Tehtiin pientä suunnitelmaa illalla, mutta ei mitään perinpohjaista. Pelin juoni on seuraava: Teräsmieheltä näyttävällä supersankarilla on mennyt ilta pitkäksi kryptoniittijuoman parissa ja seuraavana aamuna särkee päätä. Kuuleman mukaan se lähtisi sillä, millä on tullutkin eli sankari lähtee keräämään lisää kryptoniittia. Pelin ideana on väistellä punaisia kryptoniitteja ja kerätä vihreitä. Peli päätettiin tehdä Microsoftin XNA Frameworkilla. Lyhyesti sanottuna ohjelmointikieli oli C# ja tuo Framework mahdollisti käytännössä sen, että pelilogiikka oli tietyllä tavalla kasassa jo alussa eli aikaa saattoi käyttää muuhun. Tekemistä oli kyllä siltikin riittävästi eli ei tuossa mistään valmiista lähdetty liikkeelle. Bonarina ainoa joka tiesi enemmän XNA:sta oli Markku, joka oli tehnyt yhdelle kurssille pelin sillä. Olin vähän skeptinen alussa, koska 36 tuntia on aika lyhyt aika uuden tekniikan opetteluun, mutta loppujen lopuksi hyvinhän tuo meni.

Lauantaina tuli koodailtua enemmänkin. Aamupäivällä aloitettiin ja yöllä lopeteltiin. Ei tuo kumminkaan mitään hampaat irvessä vääntämistä ollut vaan rentoiluakin oli mukana. Sunnuntaina aloitettiin puolenpäivän pintaan ja ehkä kuuden-seitsemän maissa oli valmista. Tämän jälkeen testailtiin ja sopivasti n. puoli tuntia ennen deadlinea paljastui aika fataali vika, joka jäädytti pelin tietyssä tilanteessa. Haarukoitiin vähän ja jonkinlainen ratkaisu saatiin aikaan eli pitäis olla ihan ok. Joukkueita oli yhteensä seitsemän ja kaikki saivat jotain aikaan. En edes vedä kotiin päin kun sanon että musta meidän peli oli kyllä siitä paremmasta päästä. Oli kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, lyhyt aikaraja asetti haasteita, mutta meillä oli järkevän kokoinen projekti, jonka sai yllättävän kivuttomasti vietyä loppuun. Tästä näette videon pelistä:


Ja tässä tyytyväinen joukkue ryhmäpotretissa:

Viimeiset kouluhommat, joiden deadline oli tämän vuoden puolella, on saatu palautettua eli ihan hyvä fiilis. Huomenna perjantaina lähtee kone Wienistä Suomeen ja 4. tammikuuta takaisin. Joululomalta heitän ehkä jotain päivitystä.

Tämän myötä:
Frohe Weihnachten!