Ei sellaista matkaa...

Taas Itävallassa. Vähemmän yllättäen matka tänne ei voinu mennä tuosta vaan helposti. Eihän se ikinä. Aamulla lähdin Oulusta lentokoneella Helsinkiin. Lentokoneen laskeutumisen jälkeen piti olla kaksi tuntia aikaa seuraavan koneen lähtöön eli helppo nakki. Niinpä. Jossain vaiheessa koneen kapteeni kuulutti, että Helsingissä on enemmän tai vähemmän lumimyrsky ja kone on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tässä vaihessa alkoi vähän kuumottaa. No, kone laskeutui tuon puoli tuntia myöhässä, mutta matkatavarat ainakin sai nopeasti. Loppujen lopuksi olin laukun kanssa valmiina runsaat puoli tuntia ennen kuin seuraavan lennon lähtöselvitys meni kiinni eli ei niin paha.

Jarin kanssa nähtiin ja mentiin lähtöselvitykseen. Kävi ilmi, että ruumaan menevät matkatavarat maksavat kentällä tuplasti sen, mitä Kilroyn sivuilla oli sanottu. Maksettavaa tuli siis 30 euroa per nenä. Meni tuo vielä. Seuraava lento oli siis Air Balticilta. Ensin lento Riikaan, jossa koneen vaihto ja Wieniin. Lennolla katsottiin kelloa, että aika vähän aikaa annettu tälle vaihdolle (25 min.). Konehan toki oli myös vähän myöhässä. Ovien avauduttua Latviassa lähdettiin koneesta ulos ja juoksemaan seuraavalle portille. Juostessa tuli jo kuulutus, että portti on suljettu. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä ja päästiin vielä sisään. Koneessa alettiin ajattelemaan, että jos me kerettiin näin nipin napin, niin mites laukut. Niinpä.

Saavuttiin Wieniin aika lailla ajoissa. Mentiin laukkuhihnalle ja odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ei näy. Mentiin kadonneitten tavaroitten luukulle, annettiin matkatavarakuitit ja osoite sekä yhteystiedot. Nainen tiskillä kertoi, että laukut tulisivat yhdessä tai kahdessa päivässä koneella Linziin ja sieltä Hagenbergiin. Lähdettiin bussilla rautatieasemalle ja alkoi vähän tuntua, että eikö ole sellaista reissua, joka voisi mennä ihan vaan iisisti ilman mitään hiostusta. Ainakaan ei tarvinnut pakaaseja raahata eli siinä mielessä hyvä. Illalla oltiin ehkä kuuden aikaan asuntolassa.

Eilinen meni tekemättä oikeastaan mitään erikoista. Laukkuja ei näkynyt. Tänään kahdeksalta soi puhelin ja joku nainen soitti ja kysyi haenko laukut Linzistä vai tuodaanko ne. Pyysin tuomaan. Soittaja kysyi vielä, olenko kotona kahdeksan ja kymmenen välillä. Vähän kymmenen jälkeen puhelin soi uudestaan ja sama henkilö kertoi, että taksikuskin pitäisi olla ulkona pakaasien kanssa. Käytiin alakerrassa ja kuitattiin laukut. Nyt on sentään jopa vaihtovaatteita. Eihän tuosta laukkujen tuomisesta tarvitse maksaa mitään? Näin ainakin olen itse käsittänyt ja se kuitattu paperi näytti samalta mikä me saatiin niistä laukuista lentokentältä eikä taksikuskikaan ollut käsi ojossa.

Maanantaihin asti vapaata ja sitten on vaihtelevasti projektien tekemistä ja jotain tunteja. Ei pitäisi ihan hirveitä kuitenkaan olla \,,/ Kirjoittelen taas, jos tulee jotain asiaa.

Sukujuhlat

Jumalan terve. Viikonlopuksi tuli vähän normaalista poikkeavia suunnitelmia. Perhe tuli Itävaltaan eilen ja lähtee tiistaina. Eilen ja tänään näytin vähän paikkoja Hagenbergissa ja tänään lähdettiin ajamaan kohti Salzburgia. Linzissä pysähdyttiin hetki, mutta nopeastihan tuon matkan ajaa joka tapauksessa. Täällä Salzburgissa majapaikkana on hotelli Mozart, joka sijaitsee aika lailla keskustassa. Ohjelmaakin varmaan löytyy, kuulemma lähellä on jokin munkkiluostari, jossa on panimo, nom nom. Itse varmaan lähden jo maanantaina, koska tiistaina alkaa jo koulu. Ensi viikon lopulla pitäisi vielä pari ikävää koulutehtävää palauttaa, mutta eipä mietitä sitä juuri nyt. Laittelen tässä viikonlopun aikana pienempää päivitystä tai sitten ensi viikolla jotain koko reissun kokoavaa.

Zorbas että on ollut vähän hiljaista, vähän kiirettä on pitännä. Havainto: sivistys on levinnyt myös Itävaltaan. Tästä merkkinä toissa viikonloppuna Linzissä oli Neckbreaker's Ball -metallikeikka, jossa soitti kuusi bändiä. Markun kanssa vähän arvuuteltiin, että pitäisikö lähteä, sillä takaisintulo julkisilla yöllä on vähän vaikeaa. Päätettiin sitten lyhyellä varoitusajalla, että syteen tai saveen, lähetään joka tapauksessa. Mentiin bussilla Linziin ja käveltiin pari kilometriä keikkapaikalla Posthofiin. Kyseessä on paikallinen Teatria: keskustan ulkopuolella, missä on jonkin verran teollisuushalleja ja vastaavaa, oleva rakennus, missä on kylläkin Oulun esikuvaansa monipuolisempaa ohjelmaa. Lippuja sai onneksi vielä ovelta, vaikka siitä olikin vähän epävarmuutta. Keikan kaksi viimeistä bändiä, ruotsalainen Dark Tranquillity ja sveitsiläinen Eluveitie, olivat päämotivaattorina, mutta täytyihän sitä vetää myös kotiin päin ja katsoa ensimmäisenä soittanut suomalainen Omnium Gatherum. Omniumin olen sattumalta pari kerta nähnyt aikaisemminkin. Aika geneeristä melodeathia, pari ihan kivan kuuloista biisiä. Tätä seurasivat Gurd, Mercenary ja Varg. Gurd Sveitsistä oli ihan hyvää Pantera-meininkiä, mielellään kuunteli. Tanskalainen Mercenary on ollut joskus Tuskassa, mutta ei tullut silloin nähtyä. Livenä hyvän kuuloista, kotona kuunneltuna ihan jees. Varg yllätti positiivisesti. Black metal varmaan pääasiallinen genre, mutta folkistakin taisi olla vaikutteita. Saksalaisten suosio tuli yllätyksenä kun en itse ollut ko. pumpusta aikaisemmin edes kuullut. Kultainen sääntö: jos bändi kuulostaa vielä keikkaa seuraavana päivänä hyvältä studioversiota kuunnellessa, siihen kannattaa tutustua. Tämä kuullosti.
Sitten pääasiaan. Eluveitietä en ole aikaisemmin nähnyt livenä, mutta sen verran kuunnellut, että tiesin hemmetin kovan bändin olevan kyseessä. Sveitsiläistä folk-metallia, jossa on käytetty myös vähän eksoottisempia soittimia kuten kampiliiraa. Vaikutti, että paikallisten mielestä tämä oli illan pääesiintyjä, ainakin siihen malliin yleisö oli mukana. Hyvän keikan vetivät, tätä kyllä kuuntelee keikalla tai kotona. Tsekkaa, jos et usko:

No joo, folk-metalli on ilmeisesti aika kova sana Keski-Euroopassa. Useampi suomalainenkin bändi, kuten Korpiklaani ja Finntroll, ovat kuulemma täällä päin kiertäneet. Ruotsalainen Dark Tranquillity lopetti illan. Kerran Tavastialla olen bändin nähnyt. Vakuutti silloin ja vakuutti nyt. Ehkä paras Göteborg-metallibändi ja sijoittuu muidenkin joukossa korkealle.
Illan hiljetessä lähdettiin kävelemään keskustan suuntaan. Tilannehan oli siis se, että jos viimeiseen bussiin olisi halunnut ehtiä, olisi pitänyt lähteä kesken Eluveitien ja kokonaan ennen Dark Tranquillitya. Eiii välttämättä. No, odottamiseen oli varauduttu ja sitä oli luvassa. Tajuttiin vielä yöllä, että kelloja siirrettin talviaikaan, joten sai vielä tunnin venailla. Aamulla sitten junalla Pregarteniin, josta parin kilometrin kävely kotiin. Väsytti kyllä, mutta ilta meni kyllä nappiin ja tuli tutustuttua Linziinkin aika hyvin, sen verran tuli samoja katuja tallattua minuutteja laskiessa.

Mitäs muuta, ollaan geokätköilty. Yksi kätkö löytyi todella jyrkän rinteen kivenkolosta ja sen löytämisen jälkeen kyllä tunsi saavuttaneensa jotain. Ensimmäinen löytymättömyyskin sattui, kun kahteen otteeseen tongittiin yhden bussipysäkin ympäristöä, mutta ei havaintoa kätköstä.

Nyt on saanut pakertaa koulutehtävien parissa tosissaan. Parallelsin tehtävän parissa meinasi masentua tosissaan, mutta sen sai maanantaiksi alta pois. Digital Imagingin tehtävätkään eivät tällä kertaa olleet mitään läpihuutojuttuja. Usability-kurssille piti tehdä jollain kuvankäsittelyohjelmalla pari nettisivukonseptia. Itsellä ei tuo Photoshop varsinaisesti hallussa ole, mutta yllättävän hyvin sai jotain tehtyä kumminkin. Nyt helpottaa tehtävien osalta hetkeksi.

Achtung Kinder

Saavuttiin Jarin kanssa Linziin perjantaina 23.9. n. klo 10:30. Vähän jännättiin onko Patrick vastassa, kun ei ollut edellisen päivän jälkeen laittanut mitään kuittausta meidän sähköpostista. Yhdentoista maissa puhelin kumminkin soi ja tavattiin. Patrick on 22-vuotias kaveri, joka opiskelee toista vuotta tietotekniikkaa Hagenbergissä ja toimii myös kv-tutorina. Patrick vei meidät autolla Hagenbergiin, joka on noin 20 km Linzistä. Bussillakin kuulemma pääsee ja matka kestää n. 30 minuuttia. Kahdentoista aikaan saavuttiin koululle, josta käytiin kuittaamassa avaimet asuntoon ja täyttämässä pari lomaketta. Hieman yllätyksenä tuli, että Jarin kanssa asutaan samassa huoneessa, vaikka käsitin, että koulu nimenomaan ei majoita samaa kansallisuutta olevia samaan asuntoon. Pienen virkistäytymisen jälkeen Patrick lähti näyttämään paikkoja . Koululla on muutama rakennus, mutta vähän hankala vielä sanoa kuinka paljon eri tiloja on. Koulussa on kuulemma kuitenkin n. 1500 oppilasta, joten voisi kuvitella, että luokkia muutama on. Vieressä on it-alan yrityksiä, jotka ilmeisesti työllistävät oppilaitakin opiskelun ohella. Kylää käytiin katsomassa ja eihän se mikään älyttömän iso paikka ole. Erilaisia liikkeitä on jonkin verran kylänraitin varrella, mutta ainakin maisemat ovat hienot. Bussissa Salzburgin kohdalla oli komeita vuoria ja pohjoiseen mennessä alkoi tuntua, että onko täällä se paikallinen Pohjanmaa, mutta on täälläkin sentään korkeuseroja.
Perjantai-iltapäivänä käytiin kaupassa ja etsimässä pankkiautomaattia, joka jäi löytymättä. Takaisin kämpille tullessa huomattiin, että asunnossa ei ole uunia eikä mitään keittiötarvikkeita. Pakastepizzojen paistamisessa oli siis pieniä vaikeuksia. Pikanttina yksityiskohtana huomautettakoon että, kuten Saksassa usein (oman suppean kokemuksen perusteella), myöskään Itävallassa ei näytä Visa Electron käyvän maksuvälineenä, joten pientä jännitystä oli illalla rahattomana ja nälissään.
No hope, no life, just pain and fear
No food, no love, just greed is here
(Iron Maiden - Childhood's end)

Ajateltiin, että täällä ei viikonloppuna tietystikään ole mikään auki. Hauskasti nettiä ei voinut myöskään aktivoida, koska opiskelijanumeroa ei pystynyt saamaan paikallisen kv-koordinaattorin (Christina) lähdettyä jo kotiin. Viikonloppu lähti siis hyvin käyntiin.
Lauantaina löytyi pankkiautomaatti ja kaupatkin olivat vielä auki, joten toivo selviytymisestä heräsi. Paistinpannun ja viiden vauvalusikan(hei, ei ollut muita) ostamisen jälkeen ainakin jotain pystyi

kokkaamaan. Sunnuntaina käytiin Jarin kanssa kävelemässä lähiseudulla ja valokuvaamassa.

Maanantaina saatiin Christina kiinni ja tätä myötä opiskelijakortti sekä kysyttyä asioita. Christinan toimistosta sai myös sekalaisia astioita, joten sekin ongelma ratkesi. Tarkoituksena oli avata pankkitili tiistaina, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun pankki oli tiistaina ja keskiviikkona kahteentoista asti auki ja muina päivinä kahdeltatoista kahden tunnin paussi. En tiedä mikä siesta täällä silloin on, muissakin liikkeissä on samaa näkynyt. Torstaina piti käydä ilmoittautumassa opiskelijaksi ja vahvistamassa kurssivalinnat. Samalla tavattiin Markku, joka on siis kolmas suomalainen täällä, tosin Lappeenrannasta. Kurssivalinnat eivät tietystikään voineet sujua helposti vaan kaksi isompa kurssia (C++/Bada ja Mobile Games) menivät kivasti vähän kaikkien muiden kurssien päälle. Pohtimisen jälkeen heivattiin Moble Games mäkeen, koska C++ alkaa vasta loppusyksystä, jolloin osa muista kursseista on jo loppunut. Lopputuloksena olisi tulossa 31 tai 32 opintopistettä, riippuen yhdestä projektikurssista, joka ängettiin vielä mukaan. Vähän projektinhallinnasta sai jo tarpeekseen viime vuonna, mutta katotaan. Kursseja ei hirveän hyvin saa hyväksiluettua, mutta samapa tuo. On kai niitä sitten aikaa Suomessa tehdä-
Perjantaina oli orientaatiopäivä missä kv-tutorit ja Christina kierrättivät vaihtareita ympäri tiluksia ja kertoivat asioita. Aika moni täällä näyttäisi olevan tekemässä master's degreetä eli maisterinopintoja tai mikä tällä alalla sitä vastaakaan. Muutama tyyppi on kuitenkin ilmeisesti samoja kursseja tekemässä mitä mekin. Illan lopuksi käytiin vielä syömässä paikallisessa raflassa.
Viikonlopuksi ei ollut sen kummempia suunnitelmia, mutta kuultiin jotain meininkejä olevan tulossa. Suurin osa vaihtareista oli lauantai-iltana paikallisessa Eiskellerissä "Oktoberfesteillä" eli iltama, jossa teemana oli tämä jalo tapahtuma. Sunnuntai taas meni jalkapalloa pelatessa ja lukujärjestystä tarkastaessa. Ensi viikolla se sitten alkais, ihan hyvä saada jotain rutiinia. Katellaan miten noita opintopisteitä sitten tulee. Viikonlopun jälkeen kuitenki odotukset nousivat, että hyviä hetkiä olis tulossa.